torstai 17. elokuuta 2017

välissä


Ihan vain kaiken muun välissä, ihan vain trikookuteesta,
 virkkasin tällaisen ihan pienen, helpon Marketta pitsimaton. 
Tai en minä tiedä onko se ihan pieni sittenkään. 
Läpimitta kuitenkin noin 70 cm. 
Mutta helppo se on.

torstai 10. elokuuta 2017

minkä voimalla


Näitä tyynyliinoja tarttis tehdä joskus lisää....


... vaikka ruohosipulin voimalla, hih!


keskiviikko 9. elokuuta 2017

pihakoivussa heiluja


Ajan patimoimalla kakkuvuoalla ja palkintolusikoilla on oma sielunsa. Viime kesästä lähtien pihakoivussa heiluneena tuulikellona. 


Ihan itse silloin askartelin. Työkaluna pora ja katkaisupihdit. Kiinnityslankana toimi hävitetyistä kierrevihkoista irroitetut kierrelangat.

Tämä härpäke on tämän härpäkkeen sisar.

tiistai 8. elokuuta 2017

samettinen kesänautinto




Kiitos äiti!
Suurella vaivalla esikasvattamasi taimet ovat jälleen 
kasvaneet isoiksi, valtavan kauniiksi puskiksi. 
Kertakaikkisen ihania!


sunnuntai 6. elokuuta 2017

ulkoständien freesaus


Viime viikolla minulle vinkattiin töissä, että käsityökeskuksen ulkoständit eivät näytä voivan enää kovin hyvin. Sen vuoksi tartuin heti toimeen. Ja hymyssä suin sen teen. Ihan kotona MM-kisoja katsellessa ovat syntyneet.

Isoäidin neliön virkkaaminen on aina koukuttavaa. Jopa matonkuteesta.

Olenhan virkannut niitä aika monta kertaa aiemminkin.
Esimerkiksi
lomalla kotona
pöydän naamiointia
kulkenut matkalla

torstai 3. elokuuta 2017

tarinakassi


Olipa kerran pieni, siellä täällä harhaileva poppanakudonnainen. Eräänä päivänä se kohtasi pääsiästipunkeltaisen turkiskassin, jonka vuori oli pahasti rispaantunut ja vetoketju rikki. 


Ne alkoivat elää yhteistä elämää ja sulautua toisiinsa. Poppanakudonnaisesta kasvoi vähitellen pikkukassi, jolle turkiskassi luovutti ystävän eleenä ehjät sankansa. 



Matkan varrella ne ystävystyivät vielä keltaisiin neliöihin.


Tänään ne ovat hyviä ystäviä keskenään ja voivat hyvin.

torstai 27. heinäkuuta 2017

pellavaneliöitä



Nyt tiedän mistä kesä on tehty?
Palavirkkauksesta.

Uusi projekti alkoi jo.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

ei muurahaisille



Tänä kesänä en olekaan antanut keväällä vääntämäni pajupuun kasvattaa lehtiä.

Edelliseen ruukkupajuun pesiytyi heti harmittavasti muurahaisia ja se oli veivattava heti ensimmäisen kesän jälkeen kuusikkoon. Nyt tilanne on seurannassa, ja sota muurahaisia vastaan julistetaan tarvittaessa heti.


Sateinen päivä takana!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

ulkoilmaelämää


Eikös oma piha olekin paikka, joka saa olla talon asukkaittensa näköinen ja oloinen?

Kun kesä on jo näin pitkällä ja loma nyt jatkunut muutaman päivän rennosti kotoillen, niin kädet janoavat jatkuvasti jotain puuhaa. Nyt tuntuu siltä, että pihaan on mukava tehdä hauskoja pieniä yllätyksiä.

Halkovajan seinälle tehdyn makrameekoristeen ja uusien kalustetyynyjen ompelun jatkoksi.

Ja viime kesänä viritetyn pikkulaukkuseinän lisäksi.

Niinpä - tiistaina ommella hurautin pikaisesti iloisen keltaisen viirinauhan verannalle.



Eilen keskiviikkona vasaroin kierrätysmosaiikkia ja päällystin vanhat korkkarit. Asetelmaksi vaikka kukkapenkin reunuskivelle.

Tänään oli tarkoitus täyttää kivillä kaikki lieriöt, jotka tein katiskaverkosta "pikkuaidaksi" pitsipuiden väliin, mutta aamulla suuntasimmekin turistiksi Kuopioon. Kävin katsomassa mm. korttelimuseon aittoihin ja pihamaalle levittäytyneen Henkien Mylly -näyttelyn, joka on rakennettu kivasti ITE-taiteen hengessä (kuva).



tiistai 18. heinäkuuta 2017

kirjan viemää


Nimeltä mainitsematon kirjakauppaketju on viime viikkoina hemmotellut asiakkaitaan alennuksella, jossa ennestään tarjoushintaisista kirjoista saa vielä -40% alennuksen. Senpä vuoksi on pitänyt avata kirjakaupan ovi useammalla paikkakunnalla ja hankkia uusia käsityökirjoja tolkuton määrä. Ihan kirpparihintaan.


Uudesta käsityökirjapinosta huolimatta elän tällä hetkellä mielikuvisssani ihan toisenlaisissa sfääreissä: Raikas Oy:n pukutehtaalla 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Tätä kirjaa en ostanut, vaan se ponnahti silmilleni erään karavaanarialueen kirjanvaihtohyllystä. 

Kirja heijastelee kuvaa menneiden vuosikymmenten yhteiskunnasta, tehtailijasuvun rohkeasta yrittäjyydestä, riskinotosta, politikoinnista ja näyttävästä elämästä. 

Kirjan viimeisiltä sivuilta selviää, että Raija Oranen kirjoitti tämän lähes 700 sivuisen kirjan sen jälkeen, kun se esitettiin tv-draamana 1993-1994. En katsonut sitä silloin, mutta muistan sen kyllä tulleen. Sarja on (tai oli) hankittavissa dvd:nä. Ehkä yritän hankkia ne jostakin vielä. Ja vietän tulevan syksyn sateisimmat viikonloput jakso jaksolta maratonin lailla Puhtaita valkeita lakanoita seuraten. Samalla tietenkin syntyy myös kuin itsestään monta villasukkaa tai virkattua palaa.

Muistatko tämän sarjan? Katsoitko?

torstai 13. heinäkuuta 2017

Raumalla valmiiksi


Raumalle asti ennätin ennen kuin työ oli valmis. Hame siitä tuli.

Hamonen olisi varmaan syntynyt parista lankakerästä, mutta sen virkkaaminen ei olisi ollut yhtä jännittävää. Eikä hameesta olisi tullut yhtä hauskan kirjavaa.

Hame syntyi nimittäin kangaspuista poistetuista tutkaimista. Tutkaimet tarkoittavat loimen loppua, jota ei enää pysty kutomaan. Se on käsityökeskuksissamme hukkamateriaalia ja hävikkiä, jota syntyy väkisin.

Tähän hameeseen olen käyttänyt kolmet puuvillaloimen loput ja lanka on virkattu kaksinkertaisena, koska se on ohutta lankaa.


Otin loppukeväästä yhdet tutkaimet ja virkkasin näistä langanpätkistä pyörylöitä. Sitten toiset. Ja lopulta löytyi kässärin kätköistä vielä kolmannet ja onnekseni pitkät. Ne käytin siihen, että sain pyörylöistä neliöt.

Neliöt yhdistin ommellen. Lopputuloksena on iloisen kirjava hame, jota aion pitää myös "lannevaatteena" pitkien housujen päällä.



Projekti sai alkunsa heti kohta Budapestin väriterapian innoittamana. Jos joskus palaan vielä Budapestiin, niin puen tämän iloisenkirjavan hameen päälleni ja suunnistan Ravintola Puderiin ja nautin sen kalleimman lounaan!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

on yhdistämisen aika





Minäpä tiedän mitä minä teen seuraavat pari käsityöelämän täytteistä kesälomapäivää. 

Värit ovat kuin viikko sitten käydystä Avoimet Puutarhat päivän tutustumiskohteesta - Marin ihanasta puutarhasta Lapinlahdella. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

auringon syleilyssä






Aurinko on kiva kaveri, mutta sillä on tapana ottaa ulkona olevat tekstiilit liian tiukasti syleilyynsä. Ei yhdessä, mutta useammassa kesässä, se oli taas haalistanut istuintyynyjen värejä ikävästi.

Aiempi kukallinen oranssi mikrokuitukangas kesti sen kyllä hyvin. Joten onnekseni löysin vielä samaa kangasta uusiin päällisiin - sinisävyisenä.

Kun olin saanut ommeltua koneella tyynykappaleet pussiin, siirryin ulos, kohotin katseeni taivaalle ja iskin auringolle silmää. Tyynyjen viimeistelytyö tehtiin yhdessä auringon kanssa - pihakeinussa ja verannalla ahkeroiden.

Voi taivas miten kaunis päivä!


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

ulos seinään


Nyt on keskikesää juhlittu ja tämänkin makramee koristeen ideoin ja solmeilin jo alkukesästä. Eilen illalla ripustin sen sitten halkovajan seinään, johon sen olin suunnitellut.

Sellaisen halusin, ettei se aurinkoa säikähdä, tuulta pelkää, eikä ole sitten myöhemmin moksiskaan edes pakkasesta. Sen vuoksi piti piipahtaa ensin rautakaupassa (naru) ja luontoäidin lähikaupassa (puukeppi).



perjantai 23. kesäkuuta 2017

laiturivirkkaajan juhannus


Juhannuksena kaikki loputkin pyörylät pääsevät täydelliseen neliökäsittelyyn.
Täydellinen Juhannus!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

mökkiterapiaa



Takana on monta sateista hetkeä virkkausta, monta kymmentä metriä lankaa, lukematon määrä kiinteitä silmukoita ja virkkuukoukku käy edelleen. 
Nyt harmaissa järvimaisemissa mökillä Pukkisaaressa. 


Mutta kohta juoksukenkäni vievät minut mutkaiselle ja kuraiselle kylätielle. Eilisiltaisella lenkillä tulin yllätetyksi; ahma löntysteli tien poikki edessäni. Minä tein äkkikäännöksen ja pinkaisin takaisin venerantaan. Tänään päätän lähteä lenkille toiseen suuntaan. 


torstai 8. kesäkuuta 2017

ompelu + virkkaus = uusi mekko




Huomaatko miten lämpimästi aurinko paistaa? 
Kesäkukkien istuttamisen ja muiden pihapuuhien lomassa ompelin itselleni jälleen uuden mekon.




Piirsin mekkoon ihan uuden kaavan. Uusi kaava tietää aina hieman enemmän jännitystä ompeluun. Tässä kaavassa (kotelomekko, Suuri Käsityö 4/2016) epäilytti se, ettei takakappaleessa ollut mekon niukasta linjasta huolimatta minkäänlaisia muotolaskoksia, vaan selän ja pepun muotoilu saatiin aikaiseksi vain sivu- ja takasaumojen kaarevilla muodoilla. Materiaaliohjeistus oli kuitenkin puuvillakangas eikä trikoo.

Mutta kaava yllätti. Kaavaa piti muttaa vain sen verran, että suoristin lantionkaarta oman kroppani mukaisesti.



Perusmallinen kaava sai lisäksi käsittelyssäni lisäenergiaa puistovirkkaajan neliöistä.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

toinen matkakäsityö


Meneillään on myös tällaisten pikkupyörylöitten projekti matkakäsityönä. 
Niin pieniä ovat, ettei niistä ainakaan pyöryläpuseroa koota. 


tiistai 30. toukokuuta 2017

puistovirkkaajasta bussivirkkaajaksi




Tulipa käytyä ryhmän kanssa käsityöretkellä kohteissa Turku-Tukholma-Taalainmaa. 

Bussimatkoilla huomasin aina hamuavani sopivan hetken tullen käsityöpussiani ja sen sisältöä. Muutuin puistovirkkaajasta bussivirkkaajaksi. Ja niin syntyi nippu neliöitä lisää.

Mutten minä raaski niitä koristeeksi puuhun kiinnittää, vaikka kovin hauskoilta ja huvittavilta näyttivät turkulaisten värikkäästi vaatettamat puut Aurajoen rannalla.