torstai 30. tammikuuta 2014

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

kierrätykseen

Tuumailen kankaan laatua. Tutkin kuvioita. Kokeilen venyvyyttä. Vertailen värejä. Lajittelen lahjoituksena saadun ISON laatikollisen kankaita kiikutettavaksi jälleenmyyntiin Tekstiilikierrättäjät ry:n Sarkapajaan.


Olin tyytyväinen huomatessani, että minunkin ahneudessani on rajansa, mitä kankaisiin tulee. Jonkun kankaan kohdalla tosin oli ummistettava silmänsä, rajoitettava mielikuvitusta ja tungettava se äkkiä syvälle laatikkoon, ettei houkutus tullut liian suureksi. 

Tänään vapaapäivän aamuna kävin kippaamassa koko lastin Sarkapajaan. 


Sarkapajan kierrätystekstiilien joukossa on myynnissä näinkin sävähdyttävän värikkäitä raitakankaita rullatolkulla. Tämän väripläjäyksen edessä alkaa hyppiä riemusta kuin lapsi karkkihyllyllä, mutta harmi vain, että pesu- ja muut testaukset ovat kertoneet, että nämä kankaat eivät ole alkuperäisin lampaasta eikä lampaanvillasta vaan ne on kudottu ihan jostain muusta. Surullisen nihkeistä akryylilangoista. Mutta joka kerta niiden edessä on pysähdyttävä aistimaan kuinka väreissä voikin olla terapeuttista voimaa ja energiaa!

 Sarkapajan avajaiset elokuu 2013



maanantai 27. tammikuuta 2014

sydäntyynyliinat


Synkkien sukkien neulomiselta raahauduin tilkkulaatikolle. 
Sieltähän se inspiraatio vihdoin löytyi! 
Tilkkuterapiaa! 





sunnuntai 26. tammikuuta 2014

synkistelyä







Nyt on luovuuden liekki hiipunut. Ei ole mitään muuta kerrottavaa kuin "synkänväriset perussukat kahden numeron puikoilla".

Kyllä tästä suosta vielä noustaan kärrynpyöriä heittelemään!

tiistai 21. tammikuuta 2014

minun versioni




Vekkikansio on mielenkiintoinen ja erikoinen vaihtoehto sidotun vihkon tai muistikirjan sijaan.  Innostuin testaamaan tekniikkaa kotona, kun meillä kässäreissä sitä askarreltiin muistojen joulukorteista. Minä halusin omastani puhdassivuisen ja isomman - A4 kokoisen. Täytettäväksi vähitellen omilla skräppäyksilläni.




Kierrätyspahvista leikatut kannet päällystin raikkaalla kukkatapetilla. Haitarisivut ovat tukevahkoa paperia. Sivut yhdistin toisiinsa kukkakangasteipillä, jota oli sattumoisin Tiimarin loppuunmyyntihyllyssä.  Kiinnitysnauhoiksi oli kelpuutettava valkoinen puuvillanauha.


Kruunasin toisen kannen upealla miniatyyritilkkutyöllä, jonka otin talteen joulun alla minulle ojennetusta joulukortista. (Kiitos P-L Pietikäinen.)


Tämä kukkakuosinen kansio sopisi myös vieraskirjaksi muistojen juhliin.


maanantai 20. tammikuuta 2014

toisesta toiseen

Olen viime aikoina niin mielelläni käynyt läpi kangaspinoja ja tarttunut kaavoihin ja saksiin. Vienyt kappaleet ompelukoneen ja saumurin alle ja saanut aikaan vaatteita, jotka jämähtävät ihan tarkoituksella ihan tavalliseen arkeen. Olen pyrkinyt hyödyntämään varastossani olevia materiaaleja ja käyttämään pääasiassa jo olemassaolevia kaavoja.



Kun nyt tässä on sopivaan ompeluvauhtiin päästy, niin tuntuu siltä, ettei sellaista kangasta taida ollakaan, josta ei yhtä vaatetta saisi väsättyä. Jos ei riitä kangas, tumpataan siihen mukaan jotain muuta, kuten vaikka kirppispuserosta leikattu kuva, jonka kierrättämisestä toiseen puseroon innostuin.


lauantai 18. tammikuuta 2014

rentoon menoon



Kun tumman tilkkumekon kokoamiseen hurahti kokonainen sunnuntaipäivä "lakisääteisine taukoineen", niin armahdin itseäni seuraavaksi oikein helpolla työllä, jossa ei ollut tarvetta välillä lähteä edes teekupposelle. Surautin kimonohihaisen väljähkön tunikan.

En ole oikein vielä päättänyt, onko se kotivaate, työvaate vai vain vaate. Mutta sen tiedän, että se saa tuntemaan oloni rennoksi, reippaaksi ja vapautuneeksi. 


Vaatetta sovittaessa on hyvä tepastella ympäriinsä, jotta näkee miten vaate käyttäytyy liikkuessa... Ok... toimii!

perjantai 17. tammikuuta 2014

on aika


Olen yrittänyt tehdä tätä nautinnolla. Kiireettä. 
Väriyhdistelmiä harkiten ja paloja ajatuksella virkaten. 
Langanpäitä päätellen ja tilkkuja höyryttäen.
Nyt on yhdistämisen aika...


tiistai 14. tammikuuta 2014

tumma tilkkumekko


Tummista ja vähän vielä tummemmista kankaista syntyi mekko. 
Suuri Käsityö-lehden 1/2013 kaavalla.

Lisukkeeksi laitoin hihoihin vähän kukallista röyhelöä, mitä alkuperäisessä mallissa ei ollut.

Tässä mekossa olen valmiimpi teatterinautintoon kuin työpäivään.



maanantai 13. tammikuuta 2014

muutosten jälkeen ollut suosikki

Postilaatikkoon äskettäin tippuneessa Suuri Käsityö-lehdessä on kierrätetty lehden juhlavuoden kunniaksi muutamia designasujen kaavoja ja joukossa on myös tämä Ilona Pellin suunnittelema veistoksellinen tunika ja hame. Kaava julkaistiin ensimmäisen kerran SK-lehdessä vuonna 2000.

Olin ommellut puvun tarkasti kaavojen mukaan vuosituhannen vaihteen jälkeen. Mutta vaikka kaava on todella kauniiseen pukuun, eikä omanikaan näyttänyt hullummalta, minulla sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi. Muistaakseni käytin sitä alkuperäisessä muodossaan vain kerran.


Sitten muutama vuosi myöhemmin otin koko puvun uuteen käsittelyyn ja sain sen uuteen elämään. 
Lyhensin hameen helman ja lyhensin tunikan hihat. Madalsin myös tunikan pääntietä. 

Siten yläosasta tuli kevyemmän näköinen ja myös mukavampi päällä. En koskaan tottunut sen alkuperäisiin, kaavojen mukaisesti toteutettujen hihojen kapeuteen, enkä etupääntien ahtauteen. 



Hameen koristelin tilkkukukilla, jotka tunikan kanssa pidettäessä jäävät tarkoituksella tunikan helmaliehukkeen alle. Tämä asun kohtaloksi ei sitten lopulta jäänytkään vaaterekillä tarpeettomana roikkuminen. Hametta olen pitänyt ihan hirvittävän paljon. 


lauantai 11. tammikuuta 2014

linkattuna



Eräänä päivänä huomasin blogiini viittaavista lähteistä, että tupsupuuni oli jossain vaiheessa "kulkeutunut" espanjankieliselle (?) sivustolle, johon oli kerätty erilaisia jouluisia tupsunkäyttöideoita tai jotain. 

Ja kun kuva oli hyvän nettikäytännön mukaisesti linkitetty minun blogiini, niin minun kävijälaskuri huiteli pari kolme päivää lukemissa, johon tällainen tallukka-bloggaaja ei ole tottunut. 

Totta kai olin iloinen siitä, että ideani oli kelpuutettu sinne muiden jouluisten ideoiden joukkoon, sillä niitä ideoita on leijumassa täällä netti-bitti-avaruudessa ihan hirvittävän kamalan kauheasti muitakin. Itse en ollut tätä pom-pom-ideaani mistään lehdestä tai netistä napannut, vaan se on talviversio kehittelemästäni kukasta maailman surkeimmalle viherpeukalolle.

Voit halutessasi vilkaista tuota ideapostausta tästä. On siinä joukossa joku muukin suomalainen.

Hyvää viikonloppua, lukija!

tiistai 7. tammikuuta 2014

bänditunika


Ompelukoneen hihnalta ilmestyi tällä kertaa hihaton tunika, jonka etukappale on Nightwishin seinälipusta vuodelta 2003.


Valmistuttuaan tunika rupesi elämään ihan omaa elämäänsä ja sai emäntänsä valitsemaan vallattomasti siihen yhdisteltävää....

Älä pelkää kokeilla jotain uutta! Sekoittele rohkeasti! kuulin korvissani ja tottelin.







maanantai 6. tammikuuta 2014

pinkki hame


Olin joskus kopioinut käsityölehdestä hameen kaavan, jossa muotolaskokset ovat oudosti sivusaumoissa ja yksi sama kaava tulisi sopia sekä vatsa- että takamuspuolelle. 

Se kaava oli pyörinyt kaavalaatikossa irrallaan käyttämättömänä ihan liian kauan, joten käskin itseäni ryhdistäytymään.  Ihan senkin vuoksi, että olen päättänyt ettei tämä kuu ole minulle tammi- vaan ompelukuu.

Outona pitämästäni kaavasta syntyikin ihan… joo, ihan ok-perushame.

Tietenkin vasen aivopuoliskoni, joka vastaa luovasta ajattelusta, yritti tumpata hameenhelmaan jotain kirjontaa, tilkkusöheröä tai jotain muuta hullutusta, että siitä tulisi persoonallisempi, mutta onneksi oikea aivopuolisko oli vahvempi todistellen järkevästi, että tässä on nyt vain kysymys tavanomaisesta hameesta, jonka tulisi vain natsata fuksianpunaiseen, vastavalmistuneeseen hihattimeen

Yksiväriset perushameet ovat kuin kameleontteja muuntautumiskykynsä vuoksi. Yhdistettynä erilaisiin yläosiin.  Niin varmasti tämäkin.




Kevään Madeiran matkalla hankittu käsintehty kaulanauha sopii hameen yksinkertaiseen tyyliin. 











sunnuntai 5. tammikuuta 2014

fuksianpunainen hihatin



Vihdoinkin tämä hihatin on virkattu maaliin asti. 

Sen matka langasta vaatteeksi oli pitkä ja vaivalloinen. Matkalla oli kuoppia, kompurointia ja turhaa mutkaa, mutta nyt voin todeta se on valmis.  

Ja sen käyttämiseen tarvitsen luultavasti vahvaa lääkitystä.



perjantai 3. tammikuuta 2014

hyvällä fiiliksellä


Pää ei huidellut pilvissä, eivätkä jalat liidelleet irti maasta, kun kaasuttelin saumurilla vaihteeksi niinkin arkista kamaa kuin muutamat leggingsit. Uutta mukavaa ja lämpöistä tällaiselle hametädille.

Ensimmäiseksi valitsin käyttöön tummanharmaat leggarit. Pääsivät roosa-harmaaseen seuraan.

Rento ruutumekko, jonka olen ommellut vuosia sitten ja jonka päälle usein puen tämän kukkapuulla tuunatun neuletakin. Tähän kaksikkoon olen voinut luottaa jo useamman vuoden ajan. Töissä tai missä vaan.

Nyt on viime aikoina ollut ommellessa ihan hyvä fiilis. Ehkä tämä fiilis vielä jatkuu... Mikä selviää vain heittämällä seuraava kangas saksittavaksi ja yhteen kursittavaksi.

- Heippa!










torstai 2. tammikuuta 2014

silityslautataidetta ja romupelimanneja


Barcelonassa pysähdyin ostamaan jonkun käsityöläisen kojusta korviksia ja maksettuani otin yhden mainospostikortin puolihuolimattomasti pöydältä mukaani. En sillä hetkellä arvannutkaan, että tuo postikortti johdattaisi meidät seuraavana päivänä kansainväliseen kierrätystaidenäyttelyyn. Näyttelyyn, josta löytyi hyvin vähän tietoa edes netistä. Saati, että sitä olisi mainostettu turistikohteiden kaltaisesti. Olihan sisäänpääsykin ilmainen.  

Näyttelyn nimi oli International Festival of Recycling Art of Catalonia. Näyttelypaikkana CCCB, joka löytyy vaatimattomasti nykytaiteen museon MACBAn takaa. Muistaakseni näyttely oli auki myös jouluviikolla joka päivä. Me kävimme siellä "rauhoittumassa" jouluaattona.

Vaikka netin syövereistä löytyy ihan kamalasti kuvia kierrätystaiteesta, niin heitän sinne seuraan myös nämä kuvat, jotka kanssanne haluan jakaa.

Hedelmälaatikoista, vanhoista kirjoista ja silkkipaperista oli loihdittu iso seinäteos.

Näyttelytila ja koko rakennus oli aiemmin toiminut jossain toisessa käytössä. Muistaakseni jonkinlaisena hoitolaitoksena.

Palikkapöytä. Takaosassa erilaisia lampunvarjostimia mm. lasipulloista, sytkäreistä, kynistä, viemäriputkista.

Kollaaseja, joihin käytetty mm. tietokoneen osia.

Humoristista kirjataidetta.

Silityslautataidetta by Karol Bergeret.

Romupelimanneja

Ja paljon paljon muuta.
Näyttely oli paljon jännittävämpi kuin kaikki turistirysät yhteensä. Tai ainakin melkein!