perjantai 30. toukokuuta 2014

vohvelikankaiset

Olin jo odottanut sitä päivää, jolloin saisin taas yhteyden ompelukoneeseen. Se on jäänyt viime aikoina virkkuukoukun varjoon (vaikka kone on paljon isompi?). Tarve saada uudet tyynyt uuteen pihakeinuun ja vohvelikankaiset käsipyyhkeet olivat sitten lopulta se juttu, jolla sain koneen varjosta framille ja sur-rur-hurisemaan.



Olin ostanut joskus monta vohvelikankaista käsipyyhettä eräästä päivätoimintakeskuksesta ja niistä vielä pari kolme oli ottamatta varsinaiseen pyyhekäyttöön. Pyyhkeissä on kaunista vohvelikirjontaa, jotka päivätoiminnassa ovat varmasti syntyneet hitaasti ja keskittyneesti luovan työtoiminnan tuloksena. Käsipyyhekäytössä niitä on jo tässä huushollissa monta, joten valitsin vielä lopullista käyttöä odottavista vihreän ja vaaleanpunaisen, jotka alkoivat jalostua mielikuvissani tyynyiksi. Saisin niillä korvattua pihakeinun tyynyt, jotka ovat lainassa verannan sohvalta.

Molemmat tyynyt saivat auringonkeltaisen vetoketjun. Molempiin tyynyihin ompelin myös sopivankokoiset sisätyynyt.

Ennen kuin laitan ompelukoneen uudelleen sur-rur-hurisemaan, käyn vielä kiikkumassa tovin ja pohtimassa, että tarvitseeko pihakeinu vielä lisää tyynyjä ollakseen nätti ja houkutteleva... Joo, tarvitsee se.


torstai 29. toukokuuta 2014

hauskaa ja omaperäistä kaupoissa ja kuppiloissa

Olen huono shoppailemaan, mutta tykkään bongata visuaalisesti mielenkiintoisia ja omaperäisesti sisustettuja kauppoja ja kahviloita. Luovat ratkaisut tuotteiden esillepanossa ja kädenjäljen näkyminen tunnelmassa saavat myös tämän täti-ihmisen pysähtymään ja haaveilemaan uusista hankinnoista. 

Ja juuri sitä visuaalinen markkinointi tavoittelee; vangita ohikulkijan huomio, luoda mielikuvaa, erottua kilpailijoista ja lisätä myyntiä. Visuaalinen kokemus jättää muistijäljen! 

Selasin äskettäin vuoden sisällä otettuja matkakuviani ja poimin sieltä muutaman esimerkin.



Barcelonan lentokentällä häkellyin Desigual-myymälän sisäkatosta, jossa satoja, satoja tyhjiä muovipulloja ja omaperäisiä ratkaisuja tuotteiden esillepanossa. 




Hauska ikkunamaalaus hauskaa pitävistä ihmisistä pikkuravintolassa. Sekin Barcelonassa.




Madeiralla kaikki näyttivät vuoraavan kaiken raidallisella kansallispukukankaallaan. Tämä kuva kauppahallista.




Barcelonassa bongasin myös kenkämyymälän, jossa yksi kokonainen seinä oli peitetty eräänlaisella tilkkuryijyllä. 




Pärnussa, Virossa, rakastuin Maarja-Magdalena käsityöläistalon värikkyyteen. Tämä seinä oli koristeltu rennosti kakkupapereilla tai pitsiliinoilla painaen.




Kaunis käytävänäkymä samasta käsityöläistalosta. Siellä työskentelee parikymmentä taitajaa omissa työhuoneissaan.




Ja vielä toinen käytävä herkkuväreissä samassa talossa.




Tallinnassa ihastelin Mustas Puudelis -kahvilan sisäpihan retrohenkistä tunnelmaa. Tila oli hyvä kuvata, kun illan viileys oli houkutellut kaikki asiakkaat siirtymään lämpimiin ja yhtä rentoihin sisätiloihin, joista kuvia mm. täällä.



Ja sitten viimeinen idea ihan vaan kotimaasta, Jyväskylästä: MinDes -liikkeen kirjoista ladottu myyntitiski. Oikein hulvaton paikka tehdä kaikenlaisia persoonallisia pikkulöytöjä... miksei isojakin. 



keskiviikko 28. toukokuuta 2014

taaperon raitapaidasta ja pikkuisesta pitsiliinasta





"Älä siirrä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä jo tänään. Voihan käydä niin, että se osoittautuu niin hauskaksi, että haluat tehdä sen huomenna uudelleen." (Juhani Töytäri)



kukkien vaihto



Näin kylmän sään aikaan, voi vilkaista myös millainen oli samojen huopatöppösten joulupäivitys. Se löytyy täältä. Ja tarina niiden valamisesta täällä.

lauantai 24. toukokuuta 2014

omenapuun oksalla




Meidän pihan omenapuihin lehdet ilmestyvät hyvin hitaasti. Päivä päivältä kuitenkin enemmän. Joka tapauksessa päätin, ettei tyhjiä omenapuita tarvitse enää tuijottaa ja siirsin kukkapallon olkkarista roikkumaan sen oksalle. 

Sitten virkkasin vielä kaksi muuta. 




Myös vanhalla lässähtäneellä potkupallolla on nyt uusi uljas tehtävä; roikkua ja heilua tuulen tuudittamana omenapuun oksalla!






perjantai 23. toukokuuta 2014

kavennus


Vaatteilla on nykyisin entistä lyhyempi elinkaari. Nopeasti vaihtuvan massamuodin kohdalla voidaan puhua jopa kertakäyttökulttuurista.

Ehkä nämä hienostuneet vaaleat leveälahkeiset H&M housut olivat ensimmäiselle omistajalleen kertakäyttökamaa jotakin kesäjuhlaa varten. Sitten ne saapuivat FIDA-kirpparin kautta minulle. Minä en sitten lopulta osannutkaan elää sopusoinnussa noiden liehuvien lahkeiden kanssa, vaan kavensin lahkeet väkivalloin ihan kapeiksi. Nyt ne aloittavat uuden elämän ihan arkisessa kesäkäytössä. Miellyttävää stretchkangasta joka tapauksessa. 


torstai 22. toukokuuta 2014

kesän matkakäsityö


Iso läjä samanlaisia virkattuja paloja edellyttää, että istuu hameenhelman kiiltäväksi bussissa, puistonpenkillä, autossa, mökillä, laiturilla, veneessä.... maalla, kaupungissa, saaressa ja järvellä... 

Ja muutaman palan olen virkannut myös kotona verannalla oman pihan kesää kuunnellen.





keskiviikko 21. toukokuuta 2014

kuvia roikkumaan ja rasioihin


Turhan usein kivat postikortit, näyttelykutsut ja sen sellaiset inspiroivat kuvat makaavat laatikoissa unohdettuina ja käyttämättöminä.  Olin jo suunnittelemassa joidenkin sellaisten teippailemista yksinkertaisesti vain tietsikkapöydän takaseinälle, kun muistin tämän Unelmien koti ja talo -lehden idean, kuinka puuhenkarista voi tehdä ripustustelineen. 

Oman versioni askartelin ikivanhasta puuhenkarista, silmuruuveista, verhon nipseistä sekä puuvillalangasta, josta virkkasin nauhaa.



Joku päivä tutkin myös vetolaatikosta löytyneitä pienenpieniä tyhjiä korurasioita ja päädyin käyttämään niitä muistojen kuviin myös. Etsin lasten ala- ja yläkouluaikaisia kuvia ja saksin ne rasian pohjan kokoisiksi. Liimatipalla ankkuroin kuvan rasian pohjaan ja kannen loksautin paikalleen. Tyhjät hylätyt korurasiat ovat nyt ainakin vähän aikaa uudessa tärkeässä tehtävässään valokuvakehyksinä puolipaneeliseinän päällä.

Koulukuvia on  kaksi per lapsi ja monta kouluvuotta niiden välissä. Kumarrus ja lähempi tarkastelu todistavat, että isi on joskus ollut tummahiuksinen ja äiskän kasvoillekin on parissa vuosikymmenessä - jestas sentään - tapahtunut jotain... blaah!


tiistai 13. toukokuuta 2014

kierrätyspitsiä mökille





Keskeltä tahriintunut virkattu sängynpeite ei naapurin mielestä ollut vielä tarkoitettu heitettäväksi roskiin, vaan heitettäväksi vastakkaiseen taloon tien toiselle puolelle.

Ja siinä talossa asun minä. Kiitos viisaasta teosta, naapuri.

Peite oli monta viikkoa minulla muovikassissa odottamassa kierrätyshenkistä ideaa, kunnes yhtenä päivänä peitteen reunapalat alkoivat siintää mielessäni verhokappoina. 

Purin riittävän suuren neliön keskeltä pois ja sitten jäljelle jääneen yhteneväisen leveähkön kaitaleen laitoin kahtia samanmittaiseksi verhoksi. Niinpä peitteen kulmista muodostui kappoihin mukavat kiilamaiset yksityiskohdat. Pituutta jatkoin hieman kankaalla.





Valmistuneet verhokapat kehystävät nyt suuria ikkunoita, joista avautuu kaunis näkymä Saimaalle. 



  
Verhot sopivat mainiosti mökkielämään, jossa kuljeskellaan lökövaatteissa, vaivutaan ihanaan joutilaisuuteen ja tähän aikaan vuodesta ihmetellään aittapolun varrella kasvavaa yksittäistä korvasienipökälettä...




Tein päiväkirjamerkinnän mökkikirjaan verhojen vaihtumisesta, mutta kirjoitin myös rauhallisesta parin tunnin souturetkestä lempeän tyynessä (ylemmän kuvan) järvimaisemassa...






lauantai 10. toukokuuta 2014

teippiä ja mainoksia näyttelyssä

Pärnussa luulin tämän ulkoständin johdattamana meneväni tavanomaisen maalaustaiteen äärelle, mutta yllättäen se olikin aivan jotain muuta.
Tapasin monet teipatut lapsen kasvot. Sanomalehtien mainossivujen päällä.
Pietarilaisen taiteilijan Nikolay Vasilyevin teippitaidetta. Huikeaa.  




Pienellä salapoliisityöllä löysin taiteilijasta videon, josta käy ilmi hänen tapansa teipata näitä valtavan kokoisia kuvia, ole hyvä.


maanantai 5. toukokuuta 2014

pitsiä projekteihin


Vappu meni lorvaillessa ja huuhaillessa Pärnussa. 

Matkamuistona iso kasa erilaisia virkattuja pitsiliinoja, jotka ahmin mukaani yhdestä ihan siististä paikallisesta kirpparista melkein ilmaiseksi. Materiaalia tuleviin käsityöprojekteihin. 

Hullaannuin myös kahdesta viskoosiverhosta, joista hehkui retrovärit ja pärnulainen tämänhetkinen kevät - orastava vihreys, orvokit ja horroksesta heränneet lehtipuut.


Ja totta kai, kävin myös täällä.