Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihapuuhat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihapuuhat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. kesäkuuta 2018

ötökköbisnes


Harvoin olen liian aikaisin asialla, mutta tänä keväänä olin. 
Aloitin hotellibisneksen jo huhtikuussa, kun maassa oli vielä valkoisia länttejä. 


Ei siitä mitään tullut. Ei ollut suotuisia olosuhteita. Ei ollut asiakkaita.  

 

Mutta voihan hyttyset sentään - toukokuun lopussa teitä oli jo liikaa!



tiistai 29. toukokuuta 2018

kierrätysmosaiikkia


Olen tässä nyt pari päivää pyöritellyt ajatusta, että saumaanko mosaiikkipalloani ollenkaan?

Mosaiikkipalat syntyivät ylijäämäkaakeleita vasaroimalla.

Niiden liimaamisessa aurinkoisella verannalla oli oma hohtonsa. Linnut lauloivat pihapuissa. Mieli tuli seesteiseksi. Tunteja kului, eikä kiire ollut minnekään.







Aiemmin pallo tuotti iloa keilaajalle. Se pelastettiin jäteasiaan joutumiselta. 
Nyt se uudesti syntyneenä "keilataan" koristeeksi kukkapenkkiin. 


Se on ihan selvästi hyvän tuulen koriste. Ööö, tuulen??...
Tuuli ei sitä onneksi kuljeta senttiäkään.
Pallo painaa kuin norsu!





keskiviikko 25. lokakuuta 2017

risukorivanhus


Keräsin kaikki loput omenat pihan omenapuista pois ja jyrsin näitä vitamiinipommeja kymmeniä päivässä, kitalaki kipeänä. Soseet on jo tehty ajat sitten pakkaseen. 

Yllätyin, kun risukorivanhus jaksaa edelleen kantaa arvokkaasti omenakorin virkaa.
Punottu koivunrisuista monta vuotta sitten. 


maanantai 23. lokakuuta 2017

loistavaa


Tänään sain ripustettua valohimmelini etupihan omenapuuhun. Oli pakko katsoa muutaman kerran ikkunasta ulos ja pysähtyä ihailemaan kuinka kauniilta se näyttää pimeässä. Kuin timantti. Niin loistava - ja näkyy kauas.

Valohimmelipaketteja on myytävänä käsityö- ja taitokeskuksissa kautta maan. 


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

kreisiteltta kesäpihalla


Alkukesästä virittelin vanhan telttarungon nurmikolle ja pujottelin matonkudetta siihen ristiin rastiin verkoksi niin, että teltan etuosa jäi kuitenkin ihan avonaiseksi. Asettelin sitten sen kaikkiin nurkkiin ruukut, joihin olin istuttanut ruusupavun taimet. Taimet kasvoivat itsekseen kiemurrellen seinämiin, mitä on ollut koko kesän hauska seurata. 

Vuosi sitten Lähikäsityömessuilla tämä samainen telttarunko heräsi eloon ensimmäistä kertaa. Messuyleisö sai pujotella matonkudetta mielin määrin kehikon ympärille. Annoin ko. työpajalle nimen "kreisiteltta". Lapset tykkäsivät siitä ihan hirveästi ja messujen lopussa teltta oli mielettömän hauska värikkäine, tiheine verkkoseinineen.


Ensi kesänä aion uusia tämän prokkiksen omalla pihallani ja laittaa ruusupapuruukkuja vielä enemmän. Kaikenlaista sitä ihminen keksiikin, kun ei raaski luopua edes nuoruudenaikaisen telttansa putkista, vaikka itse telttakangas on jo hävitetty ajat sitten. 



sunnuntai 20. elokuuta 2017

kädet betonissa



Tästä käsityökesästä jää ehkä mieleen, että jahkailin koko alku- ja keskikesän tekeväni pitsibetonikulhoja parhaat päivänsä nähneistä, isoista pitsiliinoista. Nyt se sitten vihdoinkin tapahtui - pihlajanmarjojen kypsymisen aikaan. Sopivasti ja mieluisasti vielä Lapinlahden käsityökeskuksen kurssilla. 

Betonivellin hämmentäminen onkin sen verran sotkuista puuhaa, että sekoitushommat on mukavampi tehdä ulkona. 

Sitä paitsi yhdessä sotkeminen on kivaa!




keskiviikko 9. elokuuta 2017

pihakoivussa heiluja


Ajan patimoimalla kakkuvuoalla ja palkintolusikoilla on oma sielunsa. Viime kesästä lähtien pihakoivussa heiluneena tuulikellona. 


Ihan itse silloin askartelin. Työkaluna pora ja katkaisupihdit. Kiinnityslankana toimi hävitetyistä kierrevihkoista irroitetut kierrelangat.

Tämä härpäke on tämän härpäkkeen sisar.

tiistai 8. elokuuta 2017

samettinen kesänautinto




Kiitos äiti!
Suurella vaivalla esikasvattamasi taimet ovat jälleen 
kasvaneet isoiksi, valtavan kauniiksi puskiksi. 
Kertakaikkisen ihania!


tiistai 25. heinäkuuta 2017

ei muurahaisille



Tänä kesänä en olekaan antanut keväällä vääntämäni pajupuun kasvattaa lehtiä.

Edelliseen ruukkupajuun pesiytyi heti harmittavasti muurahaisia ja se oli veivattava heti ensimmäisen kesän jälkeen kuusikkoon. Nyt tilanne on seurannassa, ja sota muurahaisia vastaan julistetaan tarvittaessa heti.


Sateinen päivä takana!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

ulkoilmaelämää


Eikös oma piha olekin paikka, joka saa olla talon asukkaittensa näköinen ja oloinen?

Kun kesä on jo näin pitkällä ja loma nyt jatkunut muutaman päivän rennosti kotoillen, niin kädet janoavat jatkuvasti jotain puuhaa. Nyt tuntuu siltä, että pihaan on mukava tehdä hauskoja pieniä yllätyksiä.

Halkovajan seinälle tehdyn makrameekoristeen ja uusien kalustetyynyjen ompelun jatkoksi.

Ja viime kesänä viritetyn pikkulaukkuseinän lisäksi.

Niinpä - tiistaina ommella hurautin pikaisesti iloisen keltaisen viirinauhan verannalle.



Eilen keskiviikkona vasaroin kierrätysmosaiikkia ja päällystin vanhat korkkarit. Asetelmaksi vaikka kukkapenkin reunuskivelle.

Tänään oli tarkoitus täyttää kivillä kaikki lieriöt, jotka tein katiskaverkosta "pikkuaidaksi" pitsipuiden väliin, mutta aamulla suuntasimmekin turistiksi Kuopioon. Kävin katsomassa mm. korttelimuseon aittoihin ja pihamaalle levittäytyneen Henkien Mylly -näyttelyn, joka on rakennettu kivasti ITE-taiteen hengessä (kuva).



maanantai 3. heinäkuuta 2017

auringon syleilyssä






Aurinko on kiva kaveri, mutta sillä on tapana ottaa ulkona olevat tekstiilit liian tiukasti syleilyynsä. Ei yhdessä, mutta useammassa kesässä, se oli taas haalistanut istuintyynyjen värejä ikävästi.

Aiempi kukallinen oranssi mikrokuitukangas kesti sen kyllä hyvin. Joten onnekseni löysin vielä samaa kangasta uusiin päällisiin - sinisävyisenä.

Kun olin saanut ommeltua koneella tyynykappaleet pussiin, siirryin ulos, kohotin katseeni taivaalle ja iskin auringolle silmää. Tyynyjen viimeistelytyö tehtiin yhdessä auringon kanssa - pihakeinussa ja verannalla ahkeroiden.

Voi taivas miten kaunis päivä!


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

ulos seinään


Nyt on keskikesää juhlittu ja tämänkin makramee koristeen ideoin ja solmeilin jo alkukesästä. Eilen illalla ripustin sen sitten halkovajan seinään, johon sen olin suunnitellut.

Sellaisen halusin, ettei se aurinkoa säikähdä, tuulta pelkää, eikä ole sitten myöhemmin moksiskaan edes pakkasesta. Sen vuoksi piti piipahtaa ensin rautakaupassa (naru) ja luontoäidin lähikaupassa (puukeppi).



tiistai 11. lokakuuta 2016

daamin kesätyö


Kuluneen kesän aikana meidän takapihalla saattoi tutustua daamireppanaan, joka oli jumiutunut vanhoihin lastenvaunuihin ja joka hoiti kärsivällisesti vaunuissa rehoittavia krasseja. Kesätyö sujui hyvin ja daami oli luottamuksen arvoinen.

Kunnes tuli ensimmäinen yöpakkanen. Krassit luhistuivat. Daami itsekin alkoi näyttää lopen uupuneelta. Joten nyt on aika kiittää häntä kärsivällisyydestä. Sekä siitä, että hän on aiheuttanut sekä pienille että isoille ohikulkijoilleen varsin pajon hämmennystä ja hilpeyttä.

Kertoipa eräs hämäräsokea naapurikin menneensä kerran illanhämyssä daamireppanaa moikkaamaan, kunnes oivalsi kohta, ettei tämä talonväkeä taida ollakaan! Sitäkös ollaan sitten muisteltu hymyssä suin monta kertaa, ha-haa.


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

amppeli omenoille



Hauskaa, että amppelit ovat palanneet sisustukseen. 
Minun vastavalmistuneessa amppelissa ei loistakaan kukka, 
vaan oman pihapuun mehukkaat omenat. 



lauantai 16. heinäkuuta 2016

laitetaan lekkeriksi


Onko tämä nyt sitä puutarhalehdissä paljon mainittua pihan sisustamista? Huoneeseen ripustetaan tauluja. Ulkoseinään ripustetaan jotain aivan muuta; esimerkiksi kirppareilta kerättyjä, jo elämänsä nähneitä ilta- ja olkalaukkuja. Ja somisteeksi muutama tekokukka.

Ne ovat autotallimme päätyseinässä nyt villinä kokoelmana. Toivottavasti ne saavat edes jonkun ohikulkijan otsarypyt oikenemaan. Sillä täytyy myöntää, että positiviisen lomafiiliksen ylläpitäminen sadepäivänä vaatii jo hieman ponnistelua. Ehkäpä se auttaa, kun on laittanut pihapuuhissa ihan lekkeriksi ja välttelee katsomasta taivaalle, johon on ilmestynyt 100. sadepilvi.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

jalkapalloa


EM jalkapallon finaali Ranska - Portugal on tällä hetkellä vielä jännittävästi kesken!

Kaikki maailman jalkapallot voisi mielestäni päällystää virkaten 
ja laittaa roikkumaan puistoihin yhteisötaideteokseksi. 
Olisiko niistä silloin iloa ja viihdykettä yhtä paljon kuin itse futispeleissä?

Ei. 

Hölmöjä siis tässä vain mietin.

Joten siirryn katsomaan pelin loppuun.



kaunein pitsikiveni


Löysin kauniin kiven. 

Ostin valkoisen maalitussin. 

Hain inspiraatiota vanhasta ohjekirjasta.


Siitä tuli kaunein pitsikiveni ikinä.

Kiitän ystävääni Anittaa loistavasta ideasta.