tiistai 30. lokakuuta 2012

ommeltu lumiukko






Nyt on aika talven tulla. 

Julistan tänään sienikauden päättyneeksi,  sillä meidän etupihalle tepsutteli tänään isohko lumiukko. Tepsutteli sinne ompeluhuoneen kautta. Matka kesti eilisillasta tähän aamuun. Korituoliin istahti... kylätien kulkijoita hyväntuulisesti tervehtimään. 

Sen sisään upposi kolmen vanhan tyynyn sisukset ja vähän ylikin. Ylle kaivoin kaikenmaailman kaappien pohjalta löytyneitä vanhoja tumppuja ja huopahatun ja kaikenlaista. Kaikki tietenkin kiinni pikkupistoin, että kestävät kaikki tulevat lumituiskut ja talvimyrskyt. 

Taidan käydä juttelemassa sille joka päivä. Ja samalla fiksailla sitä siinä samalla. Sen se ansaitsee, sillä niin hauskaa sen työstäminen oli. 

Tervetuloa talvi!

farkkutädin patakintaat



Paitsi, etten ole farkkutäti, en sitten ollenkaan!

 


maanantai 29. lokakuuta 2012

pyykkipäivä

Ensin meni nyrkkipyykkiin kukkaro, jonka olin tehnyt vanhasta kirjotusta pöytäliinasta.




Sitten upotin veteen kesätakin, jonka selkämykseen viime keväänä pistelin hexagonkukkasia.



Ja vielä viimeisenä vohvelikirjottu avainnauha, joka on ollut jatkuvassa käytössä jo muutaman kuukauden ajan. Itse tehty tietenkin.



Kaikki sellaisia, etten raaski pistää niitä pesukoneen väkivaltaiseen käsittelyyn, vaan ne pestään hellästi omin pikkukätösin.

 Pyykkipäivä on mukava päivä.


torstai 25. lokakuuta 2012

vei ihan mukanaan



Mielessä itää nyt uusia punontamalleja, -tekniikoita, -materiaalikokeiluja... Silmissä välkkyy värikkäät sähköjohdot, ruostuneet piikkilangat, hohtavat kuparilangat, pakkausmuovinauhat, rullatut lehtisivut... 

Tämäniltainen Anelman luento "Punontaa kierrätysmateriaaleista" vei ihan mukanaan!

Viimeiksi hänen kurssillaan opin punomaan jämäköitä sanomalehtikoreja ja -kasseja. Marraskuun viikonloppukursseille on vielä kuulemma jokunen paikka vapaana, joten... 

Hmm, avaanpa siis kalenterin ja katson miltä minun marraskuuni näyttää.



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

heijastinkokeilu



Heijastavaa materiaalia löytyy yllättäen kaapistani monenlaista; heijastinterettä, heijastinkolmioita, heijastinnauhaa, heijastinlankaa... 

Ja jokunen kaunis lahjakangasnippu.

Niistä ideoimalla syntyi yksi heijastinkokeilu. 


Hyvä muuten, mutta liian iso hihan tai takin helmaan roikkuvaksi.

Sitten ihmettelemään, että mistä se tupsahti tuo malli?

Kunnes katse ajautui tähän kukkaan ja siitä löytyi vastaus.
Anopin tuliaisesta. Kauniista syyskukasta.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

saa ihan minkä värisiä haluaa



Kyllä vaan.
Minä vaan.
Spraymaalaan.
Omat kanervat tänäkin syksynä.

Lähimetsästä oksasaksilla niks ja naks, kanervanoksia poikki.
Ruukun pohjalle metalliverkkoa.
Verkon päälle jäkälää tai sammalta.

Ja värjätyt oksat tökitään paikalleen.

Saa ihan minkä värisiä kanervia haluaa. 
Ja koko talven säilyvät ruukuissaan. 

Ihan varmasti. Testattu on.




torstai 18. lokakuuta 2012

miten pukeutua aurinkorannalle? ja muita pukeutumisvinkkejä





me naiset -kevätkirja nro 5, pukeutumisopas vuodelta 1974! 
Hyvin ohut ja pienikokoinen vihkonen, joka melkein tuoksuukin seitkytluvulle. 
Se on keräämieni lehtileikkeiden välissä ehdottomasti ikivanhinta aineistoa! 
Ja ollut hallussani koko tuon ajan... 



keskiviikko 17. lokakuuta 2012

kumikaramellit ja muita lehtileikkeitä



Tämän illan olen istunut pienessä puuhasteluhuoneessani ihmettelemässä, miten hirveä läjä lehti- ym leikkeitä on taas kertynyt työpöydälleni.

Ehkä joku muukin uskaltaa tunnustaa hamuavansa talteen lehtijuttuja ja kuvia mielenkiintoisista asioista. Asioista,  joihin uskoo joskus palaavansa. Omani liittyvät taiteeseen, taidekasvatukseen, kulttuuriin, maaseutuelämän eri ilmiöihin, käsitöihin, sisustukseen, mielenkiintoisiin ihmisiin… Lajittelen tätä työpöydälle kertyvää paperi- ja esitekasaa aina silloin tällöin siten, että pitkät artikkelit ja isot sivut lentävät mappiin ja pienempiä liimailen muistikirjaani.

Olen ollut lehtileikkeiden hamstraaja jo teinivuosista lähtien.  Nyt vanhimmat ovat varmaan 80-luvun lopusta. Tämä ”ainutlaatuinen” (ja höpö höpö!) kokoelma ei ole kuitenkaan yhtään sen isompi kuin pari mapillista sekalaista paperisälää. Tapanani on nimittäin joskus myös istahtaa sohvan nurkkaan karsimaan pois sellaisia, jotka ovat jo vanhentuneita tiedoltaan tai muuten eivät kiinnosta enää. Sisällöillä ei ole mitään järjestystä; pläjäytän vain uusimman aina päällimmäiseksi.

Ja miksikö niitä kerään? No, yleensä tuo aineisto toimii vain oman ajattelun inspiraation lähteenä…

Mutta eikös se sama tieto löydy netistäkin?  Aivan. Saattaapi löytyä hyvinkin, mutta se on aivan eri asia. Vastauksen saat, kun mietit, miksi ihmiset edelleenkin tänä päivänä tilaavat sanoma- ja aikakausilehtiä ja ostavat/lainaavat kirjoja, sen sijaan että lukisivat saman tiedon tästä tietokoneen ruudulta.  Minä en sitä oikein osaa selittää…

Mutta mappiin lennätin tänä iltana mm tällaiset jutut:

Kumikaramellit. Kumisaapasbuumi iski kansaan. Jalkineesi paljastaa, millainen olet.

Omituisten otusten maaseutu. Vanha kartano, koulu ja tehdas tarjoavat oivallisen kesänäyttelykierroksen Päijät-Hämeessä.”

Unelmien vaatekaappi ei synny vahingossa. Pukeutumisvalmentaja: Moni shoppaa suruunsa.”

Perjantaipuserosta tuli ympäristörikos. Äiti leikkasi käyttökelvottomat vaatteet matonkuteeksi, mutta minun akryylineuleeni kelpaavat enää lämpövoimaloiden polttoaineeksi.”

Taidetta tunteella. Rakkaustarina-teoksen myötä tehtiin taidetta pohtimalla mitä rakkaus on.”




tiistai 16. lokakuuta 2012

työtuolin uusi ilme




Yhtenä päivänä huomasin, ettei ompelukoneen edessä seisovalla työtuolilla ole kaikki hyvin. Se näytti niin apaattiselta, että huolestuin...

Päätin pelastaa sen syvältä syysmasennukselta ja piristää sitä uudella persoonallisella päällysvaatteella.

Leikkasin siihen sopivankokoiset palat puuvillapellavakankaasta, joka on entistä kankaanpainannan aluskangasta ja josta olin joskus aiemmin ommellut myös hihattoman mekon.

Tikkasin tuolin uuteen päällyskankaaseen kiinni kaikki pyörylät, jotka sain virkattua äskettäin yhdestä kerästä Novita Puro Batikia (100% akryylia).

Kirkkaanvärinen ei tuolin uusi päällysvaate ole, mutta ainakin yksilöllinen.



****
Ai niin, tervetuloa uudet lukijat
katja.joensuu ja teija! :-)




maanantai 15. lokakuuta 2012

pyörylöiden välistä moi!

Tulin vain nopeasti heittämään, ettei se järjestely kässäbloggaajien päivästä oikein ottanut tuulta alleen. Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka oli kanssani puhaltamassa sitä eteen päin. En jää sitä sen kummemmin murehtimaan, eikä siitä sen enempää.

Lähdenkin tästä jatkamaan pyörylöiden virkkaamista. Olen tekemässä työtuolille uutta päällysvaatetta.

-Eija


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

tahtoo, tahtoo






Nyt käynnistyi uusi suunta elämässä; ostin kirjan kehräyksestä. Aiemmin kesällä olin hankkinut jo erään käsityöläisen myyntipöydästä värttinän, vaikka tiedetään, tiedetään, että se on itsekin helppo valmistaa.

Joka tapauksessa, nämä tavarat ovat nyt muistuttamassa tavoitteesta ja luomassa turvallisuuden tunnetta siitä, että valittu suunta on käsin kosketeltava ja muille näytettävissä. Olen kohta (?) kehrääjä… värttinän tai rukin pyörittäjä!

Kun olen jostakin saanut hankittua vanhan rukin, niin sen jälkeen julistan koko maailmalle, että uusi elämä on alkanut!

Enää ei sitten puutu muuta kuin taito kehrätä!

Mutta sehän ei ole niin tärkeää. Tärkeintä on tieto siitä, että ko. tavarat ovat hallussani siltä varalta, että jonakin päivänä joku opastaa miten sitä tehdään! Huomaan, että opastukseksi ei ole riittänyt vain se, että olen seurannut vast`ikään silmät selällään työnäytöksiä niin Suomen maatalousmuseossa Sarka-Sunnuntaina (kuvat yllä) Loimaalla kuin eilen Oulun kädentaitomessuilla. 

Ja huom: vielä pitää muistuttaa itselleni, että sitä rukkia ei siis vielä minulla ole. Niinpä julistettakoon, että vanhan rukin etsintä alkaa NYT! Tietäisikö joku? Jätä halutessasi vinkki nattiratti@wippies. Voisin tarjota siitä hyvästä vaikka omassa pihapuussa kasvaneen omenan!


perjantai 12. lokakuuta 2012

hameeksi




Turkkilainen sen täytyy olla alkuperältää. Satuin nimittäin törmäämään Kotivinkissa juttuun, jossa oli kuva samanlaisesta runsaasti kirjotusta turkkilaisesta tunikasta. 

Lomalta ostettu eksottinen vaate oli jolle kulle jäänyt kaapintäytteeksi ja lopulta ajautunut kirpparille. 

Minun mukaani se sitten lähti. Ja tänä iltana siitä syntyi lyhyt hame. Ilmeisesti tulen yhdistämäään sen  usein noihin samanvärisiin leveälahkeisiin viskoosihousuihin. Toivottavasti en näytä matkamainokselta!



torstai 11. lokakuuta 2012

hukkaan menneenä päivänä


"Minulla on mennyt päivä hukkaan."
Ihmiset sanovat harvoin ennen nukahtamistaan: "Olipa tänään hyödyllinen päivä! Hyvää yötä!" Sen sijaan he ajatteleat huolestuneina kaikkia niitä asioita, jotka jäivät tekemättä ja jotka olisi pitänyt hoitaa jo viime viikolla ja toteavat päivän menneen hukkaan. 
He ottavat mukavan kylkiasennon, sulkevat silmänsä ja odottavat hetken. "Väliraportti tekemättä!" he pöyhivät tyynyn paremmaksi, ottavat uuden asennon ja sulkevat silmänsä. "Tyytyväisyyskysely täyttämättä! Strategia laatimatta!" He kävelevät huoneen ympäri, avaavat ikkunan, vetävät keuhkot täyteen raitista kaupunki-ilmaa, palaavat vuoteeseen, ottavat sikiöasennon ja puristavat silmät kiinni. "Laatujärjestelmä päivittämättä! Genre määrittelemättä! Kalvot tekemättä! Differdingerpalkki kesken!" Yö on mennyttä.
Yöt eivät menisi hukaan, jos päivät saisivat mennä. 

Ote kirjasta Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti


Tänä hukkaan menneenä päivänä yritän todistaa itselleni, että on tässä edes joskus ollut hyödyllinen päivä. Ja todistan sen teillekin, lataamalla tähän vaikka muutaman kuvan siitä, mitä olen saanut joskus aikaan sanomalehtien värikkäistä markettimainossivuista. Ei sentään kaikkea kuitenkaan yhtenä päivänä.









logon peittämiseksi



Monet. Claude Monet se on! Hieman googletusta piti tehdä, että löysin tekijän nimen kaikkien Cezannien, van Goghien ja Gauguinien joukosta. Taidehistorian mestariteos se on. Tosin nyt hieman oikeasta reunastaan pienennettynä.

Siis asiahan on niin, että löysin omasta kaapistani ko. valkoisen mainoskansion. Olen siinä kiikuttanut nyt jonkin aikaa tuhdimpiakin paperinippuja sellaisiin pikkukokouksiin, joissa vapaaehtoistyön puitteissa juoksentelen. 

Mutta yrityksen logo ärsytti jo alusta alkaen. 

Tänään sitten korjasin tilanteen. Ja myönnän, että menin tällä kertaa sujuvasti siitä, missä aita on matalin. Helposti. Tarralla. 

Muistin, että olin joskus valinnut kirjakaupasta eurolla mukaani ison läppärin tuunaustarran. Etsin sen yhdestä sekalaisten romppeitten pinosta omasta pikku puuhasteluhuoneestani, leikkasin sen sopivaan kokoon tuohon ja pläjäytin paikalleen. Alkuperäiset kuminauha ja sanka saivat jäädä. 
Se siitä sitten. Käyttö jatkuu ja papereita riittää...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

jännittävät museoesineet









Tämä nykyinen elämäni on tekemässä minusta vähitellen kulttuuriperinnön experttiä. Niin monta kertaa olen ajautunut kuluneen vuoden aikana käymään erilaisissa museoissa, kartanoissa, linnoissa tai museoesineiden näyttelyissä. Hyppimistä vuosisadalta toiselle.

Aidosti vanhoissa esineissä on eksotiikkaa ja niistä voi tulkita monenlaista elämisen kulttuuria. Museot voivat olla oikeasti oikeita aarrearkkuja, joista löytää jännittäviä esineitä ja mielenkiintoisia muotoja ja tekniikoita.

Mikä kuva on mistäkin? Rakveren linna ja Mugan kartano Virossa, Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalla, Vaatteet waroja myöten -näyttely Kuopiossa, Pullomuseo ja Kotiseutumuseo Sonkajärvellä, Luostarinmäen käsityöläismuseo Turussa, Kiltsin kartano Virossa.

Tuskin muistan itsekään.