tiistai 24. helmikuuta 2015

luovaa laiskottelua

Olen harrastanut viime päivät luovaa laiskottelua terveydellisistä syistä. Kun jaloissa on kirurgin äskettäin tekemät 15 viiltoa ja niissä jokaisessa yksi tikki sekä jalkoja puristavat tukisukat yötä päivää, ei istuminen ompelukoneen ääressä tai puikkojen jatkeena innosta, eikä onnistu.

Mutta onnellinen olen siitä, että kirurgi veisti jaloistani pahkurat pois ja ensi kesänä voin huolettta näytellä siistejä sulosääriäni minimittaisissa vaatteissa, ilman leggingsejä.

Luova laiskottelu on tarkoittanut tällä kertaa vanhojen Taito-lehtien selailua. Päässä humisee käsityön merkitykseen ja tulevaisuudenkuviin liittyvät artikkelit, mutta myös alasta innostuneiden henkilöiden haastattelut veivät mukanaan. Luin tarinan mm. Suomen tiettävästi viimeisestä pitsitehtaasta (Taito-lehti 3/2010) ja sen pelastajasta. Tiedän nyt myös, että Turussa tehtiin 2000-luvun alussa neulelöydös, joka on oletettavasti vanhin Suomessa tavattu neule ajoittuen 1440-1550-luvuille (6/2002). Sekä ilokseni eteeni aukesi myös koko aukeaman kokoinen juttu siitä, kuinka meillä täällä Ylä-Savossa Kiuruvedellä vaalitaan käsityöperinteitä ja ideoidaan uutta yhteistyössä käsityökeskuksen toimikunnan, marttojen ja maa-ja kotitalousnaisten kesken (2/2007).


Luovassa laiskottelussa on etunsa ja ilonsa. Voi pysähtyä puntaroimaan asioita itsekseen. Ja päätyä  lopulta omissa pohdinnoissaan siihen, että tässä valtakunnassa käsityö elää ja voi hyvin.

Paremmin kuin minä tänä päivänä. Poistan pikkuläppärin sylistäni ja raahaudun kohta lääkäriin.



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

ruokaostoksille (2)

Kevyiden kauppakassien projekti etenee. Näiden kahden kassin materiaaleihin minulla on ollutkin jo entuudestaan suhde. Keltainen on entinen kesähame ja mustavalkoinen on entinen verhokappa. Pienenpieni pitsiliina sopii keltaiseen kassiin yhtä hyvin kuin jäätelö pakastealtaaseen!


lauantai 21. helmikuuta 2015

siirin kaveri peetu

Onpa kiva tulla kertomaan, että Pörrönalle Siiri on saanut leikkikaverin. Tämä pikkukamu ei kasvanut tekovaiheessa ihan Siirin mittoihin, eikä turkkikaan ole ihan samanlainen, mutta tässä nalleperheessä pojat ovat luonnonvalkoisia ja tytöt puhtaanvalkoisia.

Alliinan lanka-alessa sattui nimittäin olemaan vielä jäljellä pari kerää luonnonvalkoista SandnesGarnin Funny-lankaa, joista sain sopivasti tämän pikkunallukan turkin. (Sen sijaan, Siiri on samaa Alize Decofuria, jota löytyy kässäreittemme pörrönalle Veikon tekemispaketeista.) 


Kun sain tämän pikkuveijarin huomion hetkeksi, kysyin hänen nimeään. 
Hän vastasi: "no höh, Peetu tieteskii." 



Peetu hihkuu ilosta kiipeillessään  tupsupuussa. Voi, voi, ettei vaan satu mitään.



Hetkeksi sain sen poseeraamaan samassa kuvassa Siirin kanssa. 



maanantai 16. helmikuuta 2015

ruokaostoksille (1)






















Käyn nykyään lähes joka päivä ruokakaupassa, koska teen hieman lyhyempää työpäivää kuin miekkoseni, jonka kanssa käytämme samaa autoa. Kulutan siis lähes joka päivä puolituntisen ruokahyllyjen välissä fiilistelyyn. Ostokset eivät silloin ole kahden höperön taloudessa päivää kohti kuin suunnilleen salaattipussin ja tomaattirasian verran.

Inhoan muovikasseja, mutta se ei tarkoita, että muistaisin aina ottaa tyhjän kangaskassin mukaan. Tähän huonomuistisuuteen yritän löytää sellaisen ratkaisun, että ommella hurautan nipun kevyitä kangaskasseja, jotka voin heittää nippuna autoon jo alkuviikosta, ettei mokomalla asialla tarvitse joka aamu aivojaan rasittaa.

Ensimmäisen ompelin vanhasta retroverhosta. Sivuun tikkasin vinonauhalla kantatun, käsinmaalatun tilkun. Tilkkua en ole minä maalannut, vaan joku, joka joskus oli myymässä jossakin omia käsinmaalattuja tekstiilejään.

Parhaimmat herkut eivät löydy ruokakaupasta, vaan omasta pakastimesta.


lauantai 14. helmikuuta 2015

relaamiseen



Tulimme toivottamaan hyvää ystävänpäivää. 
Ompelugeenit ja minä. 




Puin päälleni vapaapäivänä syntyneet löysät vajaamittaiset housut. 



Näitä lökäpöksyjä käytetään kotona relaamiseen. Olo on kuin pyjamahousuissa.

Ja tämä oli oikea "zero waste" vaate, sillä kevyttä kangasta oli juuri tarpeeksi housuihin. Kaikki ylijäämätilkut käytin taskuihin ja nauhoihin.


torstai 12. helmikuuta 2015

ompelugeenit

Kohta kuuluu työhuoneestani ompelukoneen surinaa sur-sur-sur. Tänä torstaina. Vapaapäivänä keskellä viikkoa. Kokonainen päivä viettää ompelukoneella kaasutellen, jes!

Mutta ensin haluan kertoa sinulle, mistä rakkauteni ompelukoneeseen on peräisin. Se on tullut yksinkertaisesti geeneissä. Perintötekijänä. Tässä yksi todiste siitä.




Tämä morsiuspuku on vuosikymmeneltä, jolloin Armi Kuusela nousi tavallisesta, tuntemattomasta koulutytöstä kuuluisuuteen ja voitti maailman kauneimman naisen tittelin. Hääpuku on vuodelta 1957. Oman äitini puku. 

Kuva on otettu Iisalmessa viime lokakuussa pidettyjen Lähikäsityömessujen ohjelmalavalta. Siellä perjantaina tämä puku oli Muistojen hääpuvut -esitysten rekvisiittana. Puku etsittiin kaappien kätköistä esiin. Pestiin. Silitettiin. Ja pujotettiin varovasti mallinuken päälle.

Taustaverhoon kiinnitettiin käsityökeskus Alliinassa valmistettu suuri valkoinen ruusukranssi. Kaistale tylliä toimittaa mielikuvaa hunnusta. 

Äitini ompeli oman hääpuvun elämänsä tärkeimpään juhlaan. Häät olivat kylän komeimmat kolmoishäät. 



Äitini tässä ihastuttavassa hääpuvussa on kuvassa oikeanpuoleisin morsian.

Kiitos äiti ompelugeeneistä! 

maanantai 9. helmikuuta 2015

pepin pauloissa

Helsingin kaupunginteatterissa pyörii hurmaava ja huisin hauska Peppi -musikaali.  Värikkäistä lavasteista ja puvustuksesta löytyy virkkauksen ja neulomisen ilo! Pääset esityksen energiseen tunnelmaan katsomalla nämä kuvat teatterin omilla sivuilla. Kävin itse hullaantumassa esityksestä viikko sitten. 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

hapsureunainen

Ruudullinen hartiahuivi oli viikattu nätisti kirpparihyllyyn odottamaan uutta omistajaa. Huivi näytti ihan kangaspuissa kudotulta kankaalta. Se oli neliön muotoinen, hapsureunainen ja kivan ruudullinen puuvillakuosi ja näytti hyvin erityiseltä. Kuvittelen, että joku emäntä on käyttänyt sitä perinnepuvun tai "emännänpuvun" kanssa. Myös väri miellytti. Joten ehkä minut oli tarkoitettu sen pelastajaksi.



Riittääkö se hameeseen? Hapsureunaiseen perushameeseen? Pähkäilin.



Ja yllätyin, että kyllä se riitti.



Hapsureunoja tuli kivasti kaksi allekkain. Varsinaisen hameenhelman lisäksi ompelin toisen hapsukaitaleen kiinni hameen vuoriin ja viimeistelin kaitaleen risareunan vinokataleella.



Hartiahuiville tuli pidempi elinkaari. Jatkobileet hameena.





lauantai 7. helmikuuta 2015

Siirin syntymäpäivä




Tämän viikonloppuhoidon seurauksena meille ilmestyi pieni pörröinen asukki.

Sen nimi on Siiri. 



Mitähän Siiri mahtaa miettiä istuessaan keittiön puusohvalla värikkäiden tyynyjen keskellä? 

Se on niin suloinen ja kiltti, ettei se murise ainakaan mur-mur. 



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

1. helmikuuta



Latasin muutaman uuden hauskan fontin täältä.

Ikuistin tämän koivunlatvan pari viikkoa sitten. Läksin silloin varta vasten ulkoiluttamaan kameraani parinkymmenen asteen pakkaseen. Puolen tunnin kuluttua tulin kipin kapin kotiin sormet jäässä. Nyt testasin yhtä hauskaa fonttia yhteen tuon kävelyretken kivoimmista kuvista.

Helmikuu hymyilköön sinulle, minulle ja meille kaikille!