maanantai 30. syyskuuta 2013

muiden kanssa


Herkät sudenkorennot ovat säikähtäneet koleutta ja pimeää ja poistuneet. Yhden helmikorennon kuitenkin kotoani bongaan.

Tulipa väännettyä rautalangasta ja pujoteltua helmistä, kun kerran lähes kaikki muutkin läsnäolijat sellaisen askartelivat.

Sanotaanhan, että yhdessä tekeminen ja kollektiivisuus ovat hyvästä.

torstai 26. syyskuuta 2013

vieminen ystävälle


Tiskiharja ja -liina.

Ystävyyden aforismilla viimeistelin puisen tiskiharjan. 
Kaveriksi itse neulotulle nätille tiskirätille.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

onpa se suuri tilkkutyö!




Se on niin pitkä, että vaatii ainakin kuusi harppausaskelta kulkea se päästä päähän. Yhdellä pitkällä loikalla ylittää sen leveyden.

Tilkut on leikattu kierrätysvaatteista. Värit hehkuvat syksyä. Tekijänä Ompelimo Eija Pitkänen Varpaisjärveltä.

Tilkkupinnan päälle ommellaan vielä teksti ”Lähikäsityö-messut 25-26.10.2013” ja kulmiin kiinnitysnauhat.

Tällä valtavan kokoisella tilkkutyöbanderollilla vangitaan kulkijoiden huomio kuukauden kuluttua Olvi-hallin maisemissa, Iisalmessa. 

lauantai 21. syyskuuta 2013

inspiroiva päivä

Tänään tutustuin paikkaan, jonka haltijatar oli rakastunut käsitöihin jo pikkutyttönä. Tänään kypsällä iällä hän pyörittää käsityömatkailuyritystään, jossa ohjaa ja opastaa muita käsityön ihmeelliseen maailmaan sekä innostaa monenmoiseen tekemiseen... Kiitos inspiroivasta päivästä, Taitoloma Oy.

















tiistai 17. syyskuuta 2013

iidat ensin




Halusin ehdottomasti neuloa heti Roosa nauha sukat.

Eikä ihan mitä tahansa sukkia, vaan valitsin ohjevalikoimasta sukkamallin, joka edustaa meidän omaa yläsavolaista osaamista. Suunnittelijana sonkajärveläinen Leena-Kaisa Karilahti. Malli on IIDA.

Pienet virkatut sydämet sukanvarressa ovat kivaa sievistelyä. Ja väriyhdistelmä miellyttää. Niistä tuli siis yksinkertaisesti ihanan ihanat!

Aion neuloa myös ne toiset, jotka hän pyynnöstäni suunnitteli tähän Taito-järjestömme valtakunnalliseen Roosa nauha sukkakampanjaan ja jotka myös tulivat valituksi mallistoon. Ne ovat mallia INKERI!

En kuitenkaan taida neuloa niitä ihan vielä, vaan laitan seuraavaksi ompelusiivet selkään ja kuunnella, kun kone hurisee muutaman sauman verran sur rur rur.




maanantai 16. syyskuuta 2013

roosa nauha kampanjan alkaessa


Se on jälleen se aika vuodesta, jolloin on ilahdutettava itseään uudella heijastimella. 

Vuosi sitten tein tällaisia... 


... ja niiden tekemiseen tarvittiin ompelukonetta ja kaasujalkaa. Muistan jättäneeni yhden niistä omaan käyttöön. 

Tänä syksynä malli on toinen. Oikein helppo. Konetta ei tarvita. Vain silmäneula ja sakset. Puolimetriä heijastinnauhaa, pitsikangastilkku ja nappi. 


Mallina ruusuke!


Sen voi kiinnittää langalla keikkumaan ulkovaatteen hihaan, mutta se on vielä kauniimpi rintakoruna. Pehmoheijastimena sillä on etunsa. Kevytkin on.

Tällä ruusukkeella töytäisen sievästi vauhtiin myös Roosa nauha hyväntekeväisyyskampanjan, joka on alkamassa valtakunnan kaikissa taito-ja käsityökeskuksissa. 

Käsityökeskus Alliinan Roosa nauha Sukka Cafèssa on mahdollisuus valmistaa näitä heijastinruusukkeita pe 4.10. Silloin napin väriksi valitaan tietenkin roosa


lauantai 14. syyskuuta 2013

tänään



Taito Ylä-Savon käsityötarvikekirpputorilla jämäkerät, ylijäämävyyhdit, kankaat, maalit, metallilangat, matonkuteet, sukkulat, lehdet, kirjat.... vaihtoivat sukkelasti omistajaa. 


Huippulöytöjä, ideoiden vaihtoa, kutkuttavan edullisia hintoja, hauskoja tarinoita, vanhoja aarteita ja...


...jännittäviä työvälineitä, kuten kuvan ikivanha ihmelaite, Singer sukanparsimislaite. 

Tämä tapahtuma sisällytetään ehdottomasti myös ensi vuoden tapahtumakalenteriin. Sellaisia toiveita tuli niin myyntipöydän takaa kuin edestäkin. 

Olipa mukava työpäivä. 



perjantai 13. syyskuuta 2013

nappimosaiikkia


Viinilasit, jotka omassa vuokrakirpparipöydässäni eivät olleet kelvanneet kenellekään, palautuivat äskettäin harmillisesti kotiin.

Mutta nyt ei harmita enää yhtään. Löysin nimittäin ratkaisun niiden kivaan uusiokäyttöön, vaikken ratkaisua oikein edes etsinytkään.

Nappeja ja tämäkkää liimaa siihen tarvittiin. Eli pikkuinen askarteluhetki ja viinilasi muuttui persoonalliseksi tuikkukipoksi.

Liimana Silicon-liima, jota meillä kässäreissä myydään erityisesti lasimosaiikkitöihin. Hammastikut helpottivat liimailua.




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

huiviliina


Kun maanantai-iltana ajelin Tekstiilikierrättäjien Sarkapajalta kotiin päin, minua mietitytti, mitä mahdan loppujen lopuksi tehdä yhdeksällä samanlaisella puuvillahuivilla, jotka sieltä lähti mukaani.

Kotiin päästyäni laitoin ne pyykkikoneeseen. Pyykkinarulla roikkuvaa värisuoraa vilkaisin aina ohi kulkiessani. Raikasta ja pirteää. Lähes kaikki huivit vielä käyttämättömiä.

Seuraavana päivänä silitin.

Koska värisuorassa näin samaa tunnelmaa kuin keittiön puusohvan tyynyllä, yllätin itseni nopealla päätöksellä: ompelen niistä pöytäliinan. 3 x 3 palaa. Yhdeksän yhteensä, eikä yhtään liikaa.

Leikkasin huivit samankokoisiksi, jolloin myös reunapäärmeet leikkautuivat pois. Yhdistin. Saumasin. Päärmäsin.

Huivin kuvioon on painettu valmistusmaat: Kiina, Pakistan, USA, Korea... Millaisissa epämääräisissä oloissa ja hikisissä nyrkkipajoissa ne onkaan aikoinaan painettu? Pois, pois, se ajatus minusta! Se ei saa häiritä tämän pöytäliinan tunnelmaa...


tiistai 10. syyskuuta 2013

lehdessä



Paikallisessa Matti ja Liisa lehdessä 5.9. oli esittelyssä tutunoloinen koti. :)



Siinä lukee mm. näin:

"Uusiokäyttö on yksi sisustuksen ohjenuora. - Ennen kuin kirmaa ostoksille kannattaa ensin miettiä, voisiko uusi ympäristö ja uusi käyttötarkoitus jollekin jo olemassa olevalle tavaralle olla se juttu, vinkkaa Rasanen. 

Kierrätyksen periaatteen lisäksi vanhan ja uuden yhdistäminen on myös mukava tapa kuljettaa mukana menneisyyttä ja suvun historiaa. Ja se jos mikä on persoonallista. -Esimerkiksi oman mummoni poljettavan ompelukoneen kanssa olohuoneessa on mieheni murkkuikäisenä koulun käsityötunnilla hitsaama kynttilälyhty."

"Väriä ja persoonallisuutta tuovat myös tapetit, jotka eivät tässä kodissa ole suoraan kaupan hyllyltä. 
-Näin pari vuotta sitten tapetin, jonka kuviona oli kirjekuoria. Olen ollut parikymmentä vuotta kansainvälisessä kirjeenvaihdossa, joten tuumasin, että miksipä en laittaisia saamiani kirjekuoria seinään tapetin sijaan."

"Eija Rasanen vakuuttaa, että ideointi ja toteutus eivät uuvuta. Kunhan vain on mielessään luonut halutun miljöön, on helppo edetä. Eikä kaikkea tarvitse tehdä kerralla valmiiksi ja kotia voi sisustaa ja uudistaa sisustamalla myös pikkuhiljaa."

Kylläpä Sari Vainikainen osaa iloisella otteella kirjoittamisen taidon. Kiitän!

tuohipajassa


Taidekadun Aikataika-illassa yhteensidotut tuohisuikaleet käpertyivät kauniiseen muotoon. 

Huosiain se on, sanoo joku. Patapesintä se tarkoittaa. Ajalta isomummo ja rautapadat. 

Nyt tiskiharja-aikana sitä voi pitää koristeena tai vaikka piharakennuksen avaimenperänä.

Tuohipajan tarjosi käsityökeskus.






sunnuntai 8. syyskuuta 2013

torkuille


Hoh-hoijaa! Tämän vaunupeiton valmistumisen jälkeen pötkähdin verannan sohvalle hyttysverkon alle, lennätin muutaman ajatuksen vauvalle, jolle peiton annan, ja syyspäivän harvinaisesta lämmöstä nauttien otin pikkutorkut... 


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

paloja, paloja

Nyt ei ehdi blogata. Virkkuukoukku ei pysähdy. 


Paloja, paloja, montakymmentä palaa. 
Tavoitteena pikkupeitto pikkuhepun ensimmäiseen juhlaan.
Onnelliset vanhemmat Timo ja Maija.