sunnuntai 30. marraskuuta 2014

kokouskansioon uutta henkeä


Eräänä päivänä toimistolla erään hyllyjärjestelyn ja siivouspuuskan yhteydessä putosi syliini musta nahkakantinen kokouskansio. Edellisten toiminnanjohtajien perintönä. Kiva löytö.

Puhalsin siitä pölyt taivaan tuuliin ja pyyhin sormenjäljet pois. Totesin sen olevan vielä ihan siisti ja käyttökelpoinen, mutta, mutta...  kun minä olen tällainen, niin ajattelin, että voisinhan minä puhaltaa siihen hieman uutta henkeä.

Otin sen mukaan kotiin ajatuksena ommella sille värikkäät, kankaiset irtokannet peittämään mustan värin. Mutta kun olin pyöritellyt lukemattoman määrän kankaita sen yläpuolella, mittaillut ja aloittanut leikkaamisen, tajusin, etteivät irtopäälliset tulisi pysymään siinä kunnolla koskaan paikallaan. Tuskin reunoihin liimattunakaan, koska taitoksesta olisi tehtävä niin kapea. 



Niinpä hihasta oli vedettävä seuraava kortti. Ja vielä seuraava. Ja lopulta päädyin sitten liimaamaan siihen  vanhat virkkauskuviot, jotka leikkasin irti Mary Oljen vanhasta virkkauskirjasta. Samasta, joihin olin leikannut kuvia myös näihin joulukortteihin. 


Kansion nahkainen arvokkuus ja tyylikkyys säilyivät, mutta kontaktimuovilla kiinnitetyt virkkauskuviota tuovat kanteen ja sisätaskuun uutta ilmettä. 



torstai 27. marraskuuta 2014

sytykkeeksi


Lahjaksi saatu sytykeruusupussi muistutti, että sytykeruusuja on kiva askarrella munakennoista ja steariinista.

Ja pussillinen niitä kauniisti pakattuna on kiva pikkulahja kenelle tahansa.

Munakennoja on. Kynttilän jämiä on. Laitetaanpa vois-tehdä-listaan. Ohjeet löytyvät esim. Annan aarteet -blogista.

Mutta ensin sytytellään monet tulet näillä lahjaruusuilla.


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

lämpimikseni



Siellä yrittää sataa lunta. Iltapäivä on painostavan harmaa. Kohta on säkkipimeää. Laitan pörrökuomaseni jalkaan ja loikin pihan poikki varastohuoneeseen. Pian sieltä kuuluu pauketta. Kangaspuiden pauketta. Kudon paksussa villapaidassa. Kahdet villasukat jalassa. Sekä pitkälahkeiset villahousut. Lämmönlähteenä vain yksi irtopatteri. 

Ja penkin päällä pyllynalunen, jonka huovutin ja ompelin joskus kahdesta vanhasta kaulaliinasta ja koristelin kulahtaneella lapasparilla. 

Paukuttelen pirtaa ja painelen polkusia tiuhaan tahtiin. Ja tarkenen. Onhan tulossa lämpimän punainen joulumatto.





tiistai 25. marraskuuta 2014

tunikan helmaksi


Tänä syksynä on tehnyt mieli pukeutua tummiin väreihin. 

Keksin yhtenä iltana aivan yht´äkkiä jalostaa kirpparilta hankitusta hameeesta tunika, koska hame sattui olemaan kooltaan yhtä numeroa liian iso. Hameen helmassa oli jotain niin metkaa, että halusin hyödyntää sen... 

Yläosan sävelsin ohuesta tummanruskeasta villasekoitekankaasta.





lauantai 15. marraskuuta 2014

kalamiehen matto


Joko olet kyllästynyt mattojutuilleni? Lupaan, että tämä on nyt viimeinen. - Toistaiseksi.

Annoin isoveljeni menehtymisen jälkeen Purjehtijan maton äidilleni. Ja kudoin vanhemmilleni myös toisen maton, jota kutoessa mietin samanlaisia mielenmaisemia. Aloin nimittää mattoa kalamiehen matoksi. Onhan sen saaja maailman paras kalamies. Isäni.

Isäni on nostanut vuosien varrella suunnattoman suuren määrän muikkuja Saimaasta. Verkkokalastuksella. Unohtamatta myöskään sitä ziljoonan kappaleen kalansaalista, jota niissä järvimaisemissa onkimalla ja virvelöimällä on vuosikymmenten saatossa nostettu.

Matto löysi heti paikkansa sähkö- ja puulieden välistä, keittiössä, jossa kalat paistuvat pannulla, kalakeitot kiehuvat, kalapaistit hautuvat ja kalapullat ja -säilykkeet syntyvät.

Maton kuvaaminen halkopinojen päällä oli tällä kertaa  osuva ympäristö kuvata. Sillä tällä kalamiehellä on tapana pitää huolta siitä, että halkopinoista riittää poltettavaa ainakin seuraavan sadan vuoden ajan.

Lämpimiä ajatuksia heitän vanhemmilleni kolmen tunnin ajomatkan päähän täältä!




keskiviikko 12. marraskuuta 2014

huurre




Matoille on mukava antaa nimiä niin kuin oikeat taiteilijat nimeävät näyttelyteoksiaan. Tämän maton nimi on Huurre. Se syntyi talven ensipakkasten aikaan. 

Valkoisia räsykudekeriä, joita olin saanut joskus lahjoituksena, oli jäljellä vielä pari isoa muovikassillista. Ajattelin, että kudon niistä yhden kokovalkoisen maton. Niinpä asetuin loimen ääreen, kieputin valkoisia kuteita kolmeen sukkulaan ja annoin palaa. En pyrkinyt tasalaatuisuuteen, sillä vanhoista kierrätystekstiileistä leikatut räsykuteet olivat hyvin erilaisia ja erisävyisiä. 

Mutta jo parikymmentä senttiä kudottuani tuli muuri vastaan. Tekemiseen oli saatava lisää jännitystä. Pelkällä valkoisella kutominen alkoi haukotuttaa. Niinpä päätin vapauttaa itseni käyttämään kolmannessa sukkulassa jotakin värikästä. 

Lopputuloksesta ei tullut tasalaatuista, ei täydellistä, eikä se oikeastaan missään vaiheessa tuntunut hyvältä, mutta olin tyytyväinen, kun valkoiset kerät vähenivät. Maton pituus on noin pari metriä. Loimitukilta maton otettuani ja matonpäiden solmimisen jälkeen asettelin maton makuuhuoneen lattialle sängyn viereen. Siinä oli tämän maton paikka ja silloin tämäkin matto sai hyväksynnän. 

Nyt aamulla aikaisin siihen astuvat jalat, joilla juostaan vuoden aikana monta kymmentä juoksukisaa. Ja ne jalat eivät ole minun.

maanantai 10. marraskuuta 2014

mummoraitaa (2)



Mummoraitojen värit hivelevät silmää, vaikka ujutin joukkoon myös entisaikojen raappahousujen harmaata ja laamapaitojen beigeä... Vaikken raappahousuja ja laamapaitoja ole nähnyt sitten edesmenneen Elsa-mummon aikojen.

Eläköön räsymatto! Eläköön!



tiistai 4. marraskuuta 2014

mummoraitaa

Meidän edesmennyt Elsa mummo teetti aikanaan naapurin emännällä muutaman pitkän, riemuraitaisen räsymaton. Olen aina ihaillut niiden satunnaisen hauskoja raitoja. Aitoja, oikeita räsymattoja ajalta, jolloin oli itsestään selvää leikata vanhat vaatteet matonkuteiksi. Tuolloin tuskin sanoja kierrätys ja ekologisuus oli olemassakaan. 

Nuo matot ovat edelleen hyvässä kunnossa. Meidän mökillämme Pukkisaaressa olleet käytössä jo vuosikymmenten ajan. En muista miten ne lopulta ajautuivat sinne. Ehkä perinnönjaon yhteydessä.

Joka kesä ne jynssätään juuriharjalla ja mäntysaippualla puhtaaksi.



Minulla on työn alla nyt uusi matto sitten tämän syysnurmikko-maton. Olen pitänyt yllä olevaa otosta mummoraidoista ohjenuoranani. Lajittelin omat räsykudelaatikot ja valitsin kaikkein maukkaimmat värit.


Toki haluaisin laittaa tähän jo innoissani kuvan millainen matosta tulee, mutta sori, ehkä ensi kerralla. Kuvaan sen vasta sitten, kun olen purkanut viimeiset matot pois tukilta ja kuvaan ulkona. En millään malttaisi odottaa. Loimi on lopuillaan.



sunnuntai 2. marraskuuta 2014

mustan kaveriksi

Ostin kesällä viehättävän, käsinkuvioidun kankaan. Siinä on kaksi pohjaväriä, jotka liukuvat toisiinsa. Kaksi väriä, jotka pitävät toisistaan. Päälle on vielä painettu herkkiä kukkakuvioita. (Design by Mirja Keurulainen, Hytölä)

Yhtenä päivänä otin tuon kankaan, kaavat ja sakset. Annoin vain kaiken tapahtua. Tuore energia- ja inspiraatiovirta huuhtoutui ylitseni. Syntyi hihaton tunika. 

Yhdistän sitä mustaan hameeseen ja trikoopaitaan.