keskiviikko 12. marraskuuta 2014

huurre




Matoille on mukava antaa nimiä niin kuin oikeat taiteilijat nimeävät näyttelyteoksiaan. Tämän maton nimi on Huurre. Se syntyi talven ensipakkasten aikaan. 

Valkoisia räsykudekeriä, joita olin saanut joskus lahjoituksena, oli jäljellä vielä pari isoa muovikassillista. Ajattelin, että kudon niistä yhden kokovalkoisen maton. Niinpä asetuin loimen ääreen, kieputin valkoisia kuteita kolmeen sukkulaan ja annoin palaa. En pyrkinyt tasalaatuisuuteen, sillä vanhoista kierrätystekstiileistä leikatut räsykuteet olivat hyvin erilaisia ja erisävyisiä. 

Mutta jo parikymmentä senttiä kudottuani tuli muuri vastaan. Tekemiseen oli saatava lisää jännitystä. Pelkällä valkoisella kutominen alkoi haukotuttaa. Niinpä päätin vapauttaa itseni käyttämään kolmannessa sukkulassa jotakin värikästä. 

Lopputuloksesta ei tullut tasalaatuista, ei täydellistä, eikä se oikeastaan missään vaiheessa tuntunut hyvältä, mutta olin tyytyväinen, kun valkoiset kerät vähenivät. Maton pituus on noin pari metriä. Loimitukilta maton otettuani ja matonpäiden solmimisen jälkeen asettelin maton makuuhuoneen lattialle sängyn viereen. Siinä oli tämän maton paikka ja silloin tämäkin matto sai hyväksynnän. 

Nyt aamulla aikaisin siihen astuvat jalat, joilla juostaan vuoden aikana monta kymmentä juoksukisaa. Ja ne jalat eivät ole minun.

4 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Huurre on juts passeli nimi tälle upealle matolle.

käsityöläisenkotona kirjoitti...

Todella kauniita mattoja olet kutonut.

Hieno tar kirjoitti...

Tämäkin on niin ihana!

Poutapilvi kirjoitti...

Sinulla on oikein mattotehdas siellä. Toinen toistaan hienompia mattoja tulee vilisemällä.