lauantai 15. marraskuuta 2014

kalamiehen matto


Joko olet kyllästynyt mattojutuilleni? Lupaan, että tämä on nyt viimeinen. - Toistaiseksi.

Annoin isoveljeni menehtymisen jälkeen Purjehtijan maton äidilleni. Ja kudoin vanhemmilleni myös toisen maton, jota kutoessa mietin samanlaisia mielenmaisemia. Aloin nimittää mattoa kalamiehen matoksi. Onhan sen saaja maailman paras kalamies. Isäni.

Isäni on nostanut vuosien varrella suunnattoman suuren määrän muikkuja Saimaasta. Verkkokalastuksella. Unohtamatta myöskään sitä ziljoonan kappaleen kalansaalista, jota niissä järvimaisemissa onkimalla ja virvelöimällä on vuosikymmenten saatossa nostettu.

Matto löysi heti paikkansa sähkö- ja puulieden välistä, keittiössä, jossa kalat paistuvat pannulla, kalakeitot kiehuvat, kalapaistit hautuvat ja kalapullat ja -säilykkeet syntyvät.

Maton kuvaaminen halkopinojen päällä oli tällä kertaa  osuva ympäristö kuvata. Sillä tällä kalamiehellä on tapana pitää huolta siitä, että halkopinoista riittää poltettavaa ainakin seuraavan sadan vuoden ajan.

Lämpimiä ajatuksia heitän vanhemmilleni kolmen tunnin ajomatkan päähän täältä!




5 kommenttia:

Hieno tar kirjoitti...

Ei kyllästytä mattojutut, ei ollenkaan! Lisää vaan ihania mattoja.

Kankuritar kirjoitti...

Miten niin mattojutut kyllästyttäisi? Ei todellakaan. Todella kauniita mattoja olet kutonut. Meille käsityöntekijöille räsymatot kertovat perinteistämme.

Sanna B kirjoitti...

JOs vielä kudontainto iskee (tai jossain majailee pieni pätkä ylimääräistä räsymattoa) niin täällä Anttolassa olisi oiva sijoituspaikka :) Miion vaunut tarviis alusen jonka voi tarvittaessa nakata pesukoneeseen ja tavalliset kynnysmatot on NIIN rumia :D

Mut hienon maton olet ukille kutonut :)

kosotäti kirjoitti...

Voi näitä siun mattoja katsoisi vaikka kuinka usein, tämäkin kalamiehen matto on kuin iso muikkuparvi Saimaan vesissä. Mahtavat värit.

nätti rätti itse kirjoitti...

Joo, uusi loimi on jo luotu...
Hei SannaB, pirautan sulle, kunhan olen saanut uuden loimen rakennettua.