maanantai 30. lokakuuta 2017

kiva käsityökirja



Rakastan käsityökirjoja. Poimin niistä inspiraatiota. Harvoin noudatan niiden reseptejä kirjaimellisesti, mutta inspiraation lähteenä ne ovat niin, niin herkkua. 


Ja joitakin kirjoja lukee melkein kuin novelleja tai pienoisromaania. Mainio esimerkki tästä on kirja Perinteiset villasukat (Anna-Karoliina Tetri, Moreeni 2016). 

Tetri on tehnyt kirjaa varten paljon pohjatyötä museoissa sekä vanhojen käsityölehtien arkistoissa. Hän nostaa vanhat mallit esille mielenkiintoisten tarinoiden sekä sukkien historian kautta. Paitsi ohjeita, kirja tarjoaa myös mukavasti tietoa, jonka lukee ahmien. 


Vaikka vanhat sukkamallit on sovitettu kirjassa nykyaikaan ja nykylangoille, yhtäkään sukkaparia en tuosta kirjasta ole (vielä) neulonut. Siinä kerrottu sukkahistoria ja naisen historia kuitenkin kiinnostavat. 

"Somerniemeläinen nainen kertoo, että hän opetteli jo 7-vuotiaana sukkien neulomisen ja parsimisen. Äidillä oli suuret askareet yksin hoidettavana, eikä hän ennättänyt pitää lapsiaan sukissa ja kintaissa. Koulussa opetettiin kaikki neulomaan, ja vuonna 1915 osasivat niin pojat kuin tytötkin neuloa itselleen sukat. Sukat olivat tarpeen, joten niitä neulottiin aina kuin aikaa oli. Iisalmessa vanhat ihmiset neuloivat sukkia liikkuessaan ja kyläillessäänkin."


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

tänään keittiössä


Olen tänään vähän fiksaillut ja päivittänyt keittiötä.

Viimeisenä hommana etsin kynttilänjalkaa isolle vastahankitulle munanmuotoiselle kynttilälle. Siihen tehtävään sopii tänään täydellisesti yksi niistä kymmenistä, tähän huusholliin vuosien varrella voitetuista palkintopokaaleista.

Kuminauhaan sujautetut pinkit ja valkoiset puuhelmet raikastavat pokaalin kultaista ilmettä kummasti.




lauantai 28. lokakuuta 2017

mikä matolle nimeksi?


Aloitin taiteilemaan seuraavaa hapsumattoa, vaikka edellinenkään ei ole ihan valmis. Tämä solmeilu kiehtoo minua nyt valtavasti, sillä ensimmäinen mattoni oli esillä Lähikäsityömessuilla ja se sai mukavasti ihailua osakseen. Myynnissä ollut verkkopohja innoitti ihmisiä aloittamaan samanlaisen projektiin.  Pohjaa on edelleen myynnissä käsityökeskus Alliinassa. Myös mattokanttia.

Tätä toistakaan en piilota välillä kaappiin, vaan annan sen lojua keskeneräisenä pöydällä. Kasa pätkittyjä kuteita on aina valmiina solmeilua varten. Solmu sinne, solmu tänne. Sattumanvaraisuus tuo hitaasti valmistuvalle matolle luonnetta. Saksin nipun trikookudepätkiä. Solmin, pätkin, solmin, pätkin, solmin.


Ensimmäiselle matolle annoin nimeksi Ilotulitus. Sillä sen värikirjo yksinkertaisesti poksahtelee ja räiskyy.

Tässä matossa erottuvat puolukka, marjapuuro, marjamehu ja... pinkit prinsessakarkit. Hmmm.... minkähän nimen antaisi tälle matolle. Työn nimeäminen on aina hauskaa. Entä jos sinä ehdottaisit jotain?

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

risukorivanhus


Keräsin kaikki loput omenat pihan omenapuista pois ja jyrsin näitä vitamiinipommeja kymmeniä päivässä, kitalaki kipeänä. Soseet on jo tehty ajat sitten pakkaseen. 

Yllätyin, kun risukorivanhus jaksaa edelleen kantaa arvokkaasti omenakorin virkaa.
Punottu koivunrisuista monta vuotta sitten. 


maanantai 23. lokakuuta 2017

loistavaa


Tänään sain ripustettua valohimmelini etupihan omenapuuhun. Oli pakko katsoa muutaman kerran ikkunasta ulos ja pysähtyä ihailemaan kuinka kauniilta se näyttää pimeässä. Kuin timantti. Niin loistava - ja näkyy kauas.

Valohimmelipaketteja on myytävänä käsityö- ja taitokeskuksissa kautta maan. 


lähikäsityömessuilla


Huu-huu, sinua kuvataan... Molla Millsin kanssa.... tomppeli! 😀


lauantai 7. lokakuuta 2017

perjantai 6. lokakuuta 2017

korviksille







Nyt on korvikset uudessa järjestyksessä uudessa pitsireunuksisessa taulussaan.

Joku kumma näissä leveissä puukehyksissä vetää nyt meikämaijaa puoleensa. 
Tekeminen ruokkii tekemistä. Näitä roinatauluja oli hauska askarrella myös. 

Puukehyksiä on myynnissä edulliseen hintaan meidän kässäreissä.