Kirjansidontaa. Että sellaistakin voisi tehdä itse. Miksi en koskaan ilmoittautunut kansalaisopiston tunneille, kun kirjansidonnan kurssia täällä vielä aikaisempina vuosina tarjottiin. Sitä sitten piti mennä sen alan aakkosia opettelemaan ihan Viroon asti. Pari kuukautta sitten kävin, mutta nyt vasta innostuin viimeistelemään kannen itse ompelemallani tilkkukukalla ja käsintehdyllä osto-puunapilla.
Olisin mielelläni tehnyt kirjan kierrätyspapereista, kuten
vaaleista aikakausilehtissivuista, hukkatulosteista ynnä muusta, muttei
kurssilla ollut sellaisia tarjolla, enkä ollut älynnyt niputtaa sellaisia
matkalaukun pohjalle mukaan. Kannetkin voisivat olla leikatut vaikka jonkin
hiutale- tai teepaketin pahvipakkauksesta tai vanhat kirjankannet. Vieläköhän
muistaisin miten tuo tehtiin, jos tekisin omanlaiseni kierrätysversion.
Kirjassa ei ole varsinaisesti selkäosaa, vaan sidontalangat
ovat näkyvissä selkämyksessä.
Tämän kappaleen ohjasin tyhjien muistikirjojen jonossa sen
etupäähän. Päästäkseen käyttöön seuraavana.
Kuvassa vasemmalla olevat värikkäät taidekirjansidontatyöt ovat ammattilaisten tekemiä, ihania pikkukirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti