keskiviikko 17. lokakuuta 2012

kumikaramellit ja muita lehtileikkeitä



Tämän illan olen istunut pienessä puuhasteluhuoneessani ihmettelemässä, miten hirveä läjä lehti- ym leikkeitä on taas kertynyt työpöydälleni.

Ehkä joku muukin uskaltaa tunnustaa hamuavansa talteen lehtijuttuja ja kuvia mielenkiintoisista asioista. Asioista,  joihin uskoo joskus palaavansa. Omani liittyvät taiteeseen, taidekasvatukseen, kulttuuriin, maaseutuelämän eri ilmiöihin, käsitöihin, sisustukseen, mielenkiintoisiin ihmisiin… Lajittelen tätä työpöydälle kertyvää paperi- ja esitekasaa aina silloin tällöin siten, että pitkät artikkelit ja isot sivut lentävät mappiin ja pienempiä liimailen muistikirjaani.

Olen ollut lehtileikkeiden hamstraaja jo teinivuosista lähtien.  Nyt vanhimmat ovat varmaan 80-luvun lopusta. Tämä ”ainutlaatuinen” (ja höpö höpö!) kokoelma ei ole kuitenkaan yhtään sen isompi kuin pari mapillista sekalaista paperisälää. Tapanani on nimittäin joskus myös istahtaa sohvan nurkkaan karsimaan pois sellaisia, jotka ovat jo vanhentuneita tiedoltaan tai muuten eivät kiinnosta enää. Sisällöillä ei ole mitään järjestystä; pläjäytän vain uusimman aina päällimmäiseksi.

Ja miksikö niitä kerään? No, yleensä tuo aineisto toimii vain oman ajattelun inspiraation lähteenä…

Mutta eikös se sama tieto löydy netistäkin?  Aivan. Saattaapi löytyä hyvinkin, mutta se on aivan eri asia. Vastauksen saat, kun mietit, miksi ihmiset edelleenkin tänä päivänä tilaavat sanoma- ja aikakausilehtiä ja ostavat/lainaavat kirjoja, sen sijaan että lukisivat saman tiedon tästä tietokoneen ruudulta.  Minä en sitä oikein osaa selittää…

Mutta mappiin lennätin tänä iltana mm tällaiset jutut:

Kumikaramellit. Kumisaapasbuumi iski kansaan. Jalkineesi paljastaa, millainen olet.

Omituisten otusten maaseutu. Vanha kartano, koulu ja tehdas tarjoavat oivallisen kesänäyttelykierroksen Päijät-Hämeessä.”

Unelmien vaatekaappi ei synny vahingossa. Pukeutumisvalmentaja: Moni shoppaa suruunsa.”

Perjantaipuserosta tuli ympäristörikos. Äiti leikkasi käyttökelvottomat vaatteet matonkuteeksi, mutta minun akryylineuleeni kelpaavat enää lämpövoimaloiden polttoaineeksi.”

Taidetta tunteella. Rakkaustarina-teoksen myötä tehtiin taidetta pohtimalla mitä rakkaus on.”




3 kommenttia:

Tarja A kirjoitti...

Onhan noita tullut joitakin mappeja kerättyä ja ne lehdet on pitänyt vielä muovien sisään pujottaa, niin että sen voi nähdä. Omana heikkoutena on ollut taiteeseen, kädentaitoihin, puutarhaan ja ruokaan liittyvät, niistä on vielä kansiot jäljellä. Kädentaidon jutut on kerätty vieläpä aihepiireittäin.
Joku päivä otan kansiot esiin ja katson kaiken, vaikka onhan noita lehtileikkeitä tullut jo paljon hävitettyäkin.
Uskon, että tuo harrastus tekevien keskuudessa on aika yleinen. Ystäväni kerää myös, hänen intohimonsa on muodot ja väriyhdistelmät ja erilaiset pinnat, joita lehdissä näkee.

Ansku kirjoitti...

Mä olen jopa ostanut kirppikseltä kansion, jossa on jonkun toisen keräämiä (vanhoja) käsityöaiheisia lehtileikkeitä. Itsekin kerään inspiroivia juttuja ja kuvia, lähinnä kenkälaatikkoon ja joskus liimailen muistikirjaan.

nätti rätti itse kirjoitti...

jee, meitä on siis monta. vertaistukea tarvitaan aina! :)