Tämän illan olen istunut pienessä puuhasteluhuoneessani
ihmettelemässä, miten hirveä läjä lehti- ym leikkeitä on taas kertynyt
työpöydälleni.
Ehkä joku muukin uskaltaa tunnustaa hamuavansa talteen
lehtijuttuja ja kuvia mielenkiintoisista asioista. Asioista, joihin uskoo joskus palaavansa. Omani
liittyvät taiteeseen, taidekasvatukseen, kulttuuriin, maaseutuelämän eri
ilmiöihin, käsitöihin, sisustukseen, mielenkiintoisiin ihmisiin… Lajittelen
tätä työpöydälle kertyvää paperi- ja esitekasaa aina silloin tällöin siten,
että pitkät artikkelit ja isot sivut lentävät mappiin ja pienempiä liimailen
muistikirjaani.
Olen ollut lehtileikkeiden hamstraaja jo teinivuosista
lähtien. Nyt vanhimmat ovat varmaan
80-luvun lopusta. Tämä ”ainutlaatuinen” (ja höpö höpö!) kokoelma ei ole kuitenkaan
yhtään sen isompi kuin pari mapillista sekalaista paperisälää. Tapanani on
nimittäin joskus myös istahtaa sohvan nurkkaan karsimaan pois sellaisia, jotka
ovat jo vanhentuneita tiedoltaan tai muuten eivät kiinnosta enää. Sisällöillä
ei ole mitään järjestystä; pläjäytän vain uusimman aina päällimmäiseksi.
Ja miksikö niitä kerään? No, yleensä tuo aineisto toimii
vain oman ajattelun inspiraation lähteenä…
Mutta eikös se sama tieto löydy netistäkin? Aivan. Saattaapi löytyä hyvinkin, mutta se on
aivan eri asia. Vastauksen saat, kun mietit, miksi ihmiset edelleenkin tänä
päivänä tilaavat sanoma- ja aikakausilehtiä ja ostavat/lainaavat kirjoja, sen
sijaan että lukisivat saman tiedon tästä tietokoneen ruudulta. Minä en sitä oikein osaa selittää…
Mutta mappiin lennätin tänä iltana mm tällaiset jutut:
”Kumikaramellit. Kumisaapasbuumi iski kansaan. Jalkineesi
paljastaa, millainen olet.”
”Omituisten otusten maaseutu. Vanha kartano, koulu ja tehdas
tarjoavat oivallisen kesänäyttelykierroksen Päijät-Hämeessä.”
”Unelmien vaatekaappi ei synny vahingossa.
Pukeutumisvalmentaja: Moni shoppaa suruunsa.”
”Perjantaipuserosta tuli ympäristörikos. Äiti leikkasi
käyttökelvottomat vaatteet matonkuteeksi, mutta minun akryylineuleeni kelpaavat
enää lämpövoimaloiden polttoaineeksi.”
”Taidetta tunteella. Rakkaustarina-teoksen myötä tehtiin
taidetta pohtimalla mitä rakkaus on.”
3 kommenttia:
Onhan noita tullut joitakin mappeja kerättyä ja ne lehdet on pitänyt vielä muovien sisään pujottaa, niin että sen voi nähdä. Omana heikkoutena on ollut taiteeseen, kädentaitoihin, puutarhaan ja ruokaan liittyvät, niistä on vielä kansiot jäljellä. Kädentaidon jutut on kerätty vieläpä aihepiireittäin.
Joku päivä otan kansiot esiin ja katson kaiken, vaikka onhan noita lehtileikkeitä tullut jo paljon hävitettyäkin.
Uskon, että tuo harrastus tekevien keskuudessa on aika yleinen. Ystäväni kerää myös, hänen intohimonsa on muodot ja väriyhdistelmät ja erilaiset pinnat, joita lehdissä näkee.
Mä olen jopa ostanut kirppikseltä kansion, jossa on jonkun toisen keräämiä (vanhoja) käsityöaiheisia lehtileikkeitä. Itsekin kerään inspiroivia juttuja ja kuvia, lähinnä kenkälaatikkoon ja joskus liimailen muistikirjaan.
jee, meitä on siis monta. vertaistukea tarvitaan aina! :)
Lähetä kommentti