Minulle kiikutettiin viime keväänä kelloköynnöksen taimi.
Kiitokseksi erään turkoosin tunikan pienennyksestä. Olin
kieltäytynyt tarjotuista euroista ja vihjasin, että jos joskus tällä
intohimoisella pihapuuhastelijalla olisi joku ylimääräinen kesäkukan taimi,
niin olisin sellaisesta hyvin iloinen.
Niinpä eräänä kevätpäivänä hän ilmestyi taimikassin kanssa
oveni taakse.
Laitoin köynnöksen alun kasvamaan isoon ruukkuun ja se on
voinut koko ajan erittäin hyvin. Päivä päivältä siitä kasvoi komea kiipeilijä ja
lopulta se kohosi etusisäänkäynnin päätykolmion korkeuteen saakka. Syksy on nyt
maalannut sen ihanan voimakkaan lilan sävyiseksi.
Aion siirtää sen talveksi varaston viileyteen, ja toivon
pääseväni nauttimaan sen kauneudesta myös seuraavana kesänä. Luin, että se
voisi ”talvehtia hallalta suojatuissa sisätiloissa”.
Heipä hei, turkoosin tunikan omistaja!
Kaunis köynnöskasvi ja ne kaikki muut taimet oli suurenmoinen ele, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti