mansikkamaan täti

Viikko sitten kävin moikkaamssa hersyvän hauskoja Variksenpelättimiä Kiuruveden käsityökeskuksen pihamaalla. 

Ne olivat niin hauskoja, että muutaman päivän kuluttua minun oli ryhdyttävä tekemään samanlaista omaa... tai ainakin jotain sinne päin. 

Aloitin pään muotoilusta. Leikin kuvanveistäjää, jonka työvälineenä oli silmäneula ja sakset. Lämmin heinäkuinen ilta pihakeinussa vierähti ihan vimmaisesti kasvoja tikki tikiltä pistellen. 

Sitten tänään hän kasvoi ihan täyteen mittaansa ja sai päälleen myös kaikki tarpeelliset tilpehöörit, korut ja rannekellot, joita tällaisessa uudessa vastaperustetussa mansikkamaan virassa ehdottomasti tarvitaan. 

Tälle tädille on delegoitu nyt kaikkien epäsuotuisten elukoiden karkoitus takapihan marjapuskista ja mansikkamaalta. Vastuu on suuri ja haasteellinen, mutta tädin olemuksesta päätellen hän tulee onnistumaan tehtävässään.

Mansikoiden poiminta kukkapurkkiin on myös suotavaa, mutta ei pakollista. Ehkä hän kuitenkin joku päivä yllättää; kun talonväki palaa työpäivän jälkeen hyvin, hyvin uupuneena kotiin, hänen kukkakoristeinen kipponsa on kukkurallaan maukkaita mansikoita.