Kaikkiin käsityötoimintoihin liittyy omaa suunnittelua, omakohtaista ongelmanratkaisua ja omatoimista havaintojen tekoa. Niin myös tämän pajuliinan kutomiseen.
Kun viimeisen kerran kudoin marttojen yhteiseen poppanaloimeen (käsityökeskuksessa), päätin käyttää kuteena pajua. Toteuttaa idean, jota olin jo kypsytellyt laude- ja kaitaliinoja kierrätysmateriaaleista kutoessani.
Ja minusta tuntuu, että lopputuloksena on liina, joka on enemmän kuin arkipäiväinen välttämättömyys!
Pistelin siihen mm. ison nipun piiskapajuja, jotka olivat ollut verannan somisteena jo pitkään. Useamman vuoden ajan, kesät talvet. Pajujen kuivumisesta aiheutuvaa kutistumista ei liene siis odotettavissa, joten liina pysynee tiiviinä, eikä löysty. Joka kolmanteen viriöön pistelin vihreää trikoomatonkudetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti