Tämä kietaisuhame herätti reippaudellaan huomioni hetken herätekäynnillä pikkukirpparilla Sonkajärvellä. Koko vaikutti sopivalta ilman sovituskoppiakin, joten huomasin marssivani päättäväisesti jättämään siitä kolikkoa kassalle. Se on tweedhame, kivan punertava sävy, ja laskokset sallivat harppovan askelluksen...
Kotona sitä sovittaessani sitten oivalsin, miksi edellinen omistaja oli sen hyljännyt; vuori kiristi aika pahasti, eikä vyötärön yksinkertainen solmiamisnauha ollut oikein toimiva systeemi. No, jos aioin siitä hameen saada, oli käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin.
Ensimmäisenä ompelin vuorin keskitakakappaleeseen kiilan, joka levitti vuorin helmaa. Sen jälkeen poistin entiset surkeat nauhasysteemit ja tein nepparikiinnityksen. Hame jalostui vielä askeleen persoonallisemmaksi, kun napsasin poikki kaksi sopivanväristä vanhaa silkkisolmiota ja ompelin ne käsin vyötärön nauhakujaan kiinni.
Pari kertaa on nyt ollut käytössä ja kivan talvihameen siitä sitten sain. Terveiset entiselle omistajalle, kuka sitten liekään.
3 kommenttia:
Onpa taas kiva oivallus! Hame on nyt pirtsakka ja nätin rätin näköinen. Kopsaan idean ihan varmasti kun keksin kohteen.
Sinä se keksitkin kaikenlaista! Mullakin on yksi kietaisuhame odottamassa uutta tulemista.
pik.ku, kiitos samoin. ingi, kaapit kätkevät kaikenlaista. Rehellisesti sanottuna, ei tämäkään hame ihan heti kirpparihyllyltä päässyt käsittelyyn. Jonkin aikaa meni ennen kuin oivalsin, että solmiot, hei solmiot, ne kivat solmiot... joita tässä eräänä päivänä sain puolikassillista eräältä neulepuikkojen heiluttajalta... niistä pari tuohon hameeseen, a`vot!
Lähetä kommentti