ohoh, käsi on oltava levossa

Olen joutunut kiperien kysymysten äärelle: Miksi innostuin heittelemään yli nyrkin kokoisia kiviä kylätalkoissa? Miksi en ymmärtänyt, että siitä seuraa kipua? Miksi riskeerasin siihen penteleen hommaan juuri sen käden, jolla teen kaiken?

Kiistelin itseni kanssa monta päivää ennen kuin myönsin, että lääkäriin oli mentävä. Suosittelivat pahukset koko käsivarrelle totaalista lepoa ja pillerikuuria.

Onneksi pää sentään pelaa, joten voin vaikka muistella viimekesäistä värjäyskurssia, jossa taioimme kasveilla upeita värejä lankoihin. Ja onneksi sentään jalat pelaavat, jotta voin mennä vaikka nuuhkimaan hiljakseen havumetsään sienien perään.

Mutta villahousuja ei saa neuloa, ja hiiren on annettava levätä.

Ja aion lukea Michael Monroe –kirjan loppuun. Siteeraankin tässä yhtä lausetta Miken kolumnista, joita julkaistiin Suosikki-lehdessä 1980-luvulla ja joita myös tuossa kirjassa on.

”Ohoh, sanoi marttakerholainen ja putosi kärryiltä.”

p.s. Eilisessä martta-illassa huomasin, että kivut hartioissa ja käsivarsissa taitavat olla nyt muotia.