tiistai 23. kesäkuuta 2015

vanhasta lampunvarjostimesta




Varastin tämän idean Mikkelipuistosta ja sen kevättapahtuman viehättävästä telttakahvilasta. Innostuin siellä riippuvista vanhoista lampunvarjostimista tehtyihin mobileihin niin paljon, että sellainen oli tehtävä itse.




Tutkimusretki Mikkelin Rompetta –kauppaan tuotti heti tulosta ja sieltä löytyi sopivankokoinen, parhaat päivänsä nähnyt lampunvarjostin. Omassa kaapissani odotteli kasa omia lapsuudenaikaisia, tummuneita palkintolusikoita sekä lasteni kummilusikat, joihin vain yhteen oli kaiverrettu lapseni syntymätiedot. Kääntelin ja pyörittelin aarteitani. Ne ovat odottaneet jo vuosikausia aikaa, jolloin innostuisin askartelemaan niistä jotain.




Kuorin lampunvarjostimen kankaan pois ja päällystin kehikon kangassuikaleella. Revin noin kolmen sentin levyistä kaitaletta ja kiersin. Risareuna luo kaunista karheutta. Oikean värisävyn löytäminen vaati pari kolme testausta, mutta lopulta päädyin väriin, jota voisi kutsua vaikka ”menneen ajan väriksi”.

Reikiä lusikoihin poratessani ajatukset menivät niihin lapsuudenhetkiin, kun luokan pienimpänä tyttönä koulun hiihto- ja luistelukisoissa päätin aina sisukkaasti olla paras! Ja niihin suurenmoisiin vuosiin, kun omat - nyt jo aikuiset - lapseni olivat vaahtosammuttimen kokoisia!




Kolme vanhaa kahvikuppia löytyivät lähetyskirpusta. Varjostimen sisäpuolelle aseteltu tuikkukynttilälyhty sopi kehikon sisään mukavasti ja täydensi lopputulosta.




Tämän härpäkkeen paikka on nyt lettuliiteri, mutta se siirtyy keittiöön sitten, kun elämä alkaa taas olla pelkkää sisätilaelämään.



6 kommenttia:

Hieno tar kirjoitti...

Oi, miten kaunis ja herkkä muistojen tallennus.

Ingi kirjoitti...

Kaunis ja tunnelmallinen!

Marle kirjoitti...

Kaunis! Kaikelle löytyy käyttöä, on se uskottava.

nätti rätti itse kirjoitti...

Kiitos.
... ja vielä jäi muutama lusikka käyttämättä. Sekä tuo kuvassa näkyvä vanha kakkuvuoka.

Hanna kirjoitti...

Mainio! Tämä idea on laitettava korvan taakse.

kosotäti kirjoitti...

IHANA