Alkukesästä virittelin vanhan telttarungon nurmikolle ja pujottelin matonkudetta siihen ristiin rastiin verkoksi niin, että teltan etuosa jäi kuitenkin ihan avonaiseksi. Asettelin sitten sen kaikkiin nurkkiin ruukut, joihin olin istuttanut ruusupavun taimet. Taimet kasvoivat itsekseen kiemurrellen seinämiin, mitä on ollut koko kesän hauska seurata.
Vuosi sitten Lähikäsityömessuilla tämä samainen telttarunko heräsi eloon ensimmäistä kertaa. Messuyleisö sai pujotella matonkudetta mielin määrin kehikon ympärille. Annoin ko. työpajalle nimen "kreisiteltta". Lapset tykkäsivät siitä ihan hirveästi ja messujen lopussa teltta oli mielettömän hauska värikkäine, tiheine verkkoseinineen.
Ensi kesänä aion uusia tämän prokkiksen omalla pihallani ja laittaa ruusupapuruukkuja vielä enemmän. Kaikenlaista sitä ihminen keksiikin, kun ei raaski luopua edes nuoruudenaikaisen telttansa putkista, vaikka itse telttakangas on jo hävitetty ajat sitten.
2 kommenttia:
Meillä on ihan samanlainen teltan kehikko. Taidanpa ottaa ideasi ensi kesänä käyttöön.
Hyvää ja idearikasta syksyä Sinulle!
Kiitos, kiva juttu että pääset ensi kesänä toteuttamaan samanlaisen.
Lähetä kommentti