Valkoinen matto pääsi vihdoinkin paikalleen mökin ylätupaan. Sinne valkoinen sopii hyvin, koska ylätuvassa ei kävellä marjasaappaissa, eikä kanneta marjasankkoja. Siellä suurin fyysinen ponnistus tarkoittaa päivätorkkuja, yöunia ja verannalla laiskottelua.
Kun sain maton levitettyä lattialle, jäin hetkeksi pötköttelemään pitsiliinatyynyjen sekaan sängylle ja katselemaan tyytyväisenä ympärilleni. Katselin ruutupäällysteisiä nojatuoleja, katajaisia puunaulakoita, kasvitaluja, verhoja ja peiliryhmää sekä kirjahyllyä - kaikkea sitä kivaa mitä olemme tänä vuonna sinne siskoni kanssa luoneet sinne melkein tyhjästä. Minusta meidän ylätupa on nyt hieno ja viihtyisä!
Ja vielä lopuksi pitää mainita, että matonpäitä grillikatoksessa viimeistellessä sain nautiskella taivaallisesta säästä ja tyynestä järvinäkymästä. Kyllä elämä voi sitten välillä olla niin ihanaa!
