Meillä ei ole koskaan ollut pihassamme tönöttämässä yhtään pientä, punaposkista puutarhatonttua, mutta pari vuotta meillä on ollut nojailemassa halkovajan seinustalla iso, littana pihanvartija.
Tämä pihanvartija syntyi kierrätyskeskuksesta saadusta linkkunivelisestä hahmosta, joka oli joskus kuulemma ollut somistuksena jossakin maalikaupassa. Se on vaneria ja alkuperäisväriltään harmaa. Se joutui odottelemaan monta vuotta meidän varastossa, että se pääsisi pihan puolelle. Ensimmäiseksi se pääsi spraymaalikäsittelyyn. Vanhoilla vaatteilla sitä on ollut hauska stailata kesä- ja talviteemaan sopivaksi.
Tänä kesänä se on saanut hymyillä väljässä liivimekossa, joka on oikeastaan aika erityinen, sillä se on aikanaan ommeltu kankaasta, joka saapui postitse kirjeenvaihtokaverilta toiselta puolelta maailmaa, filippiineiltä. Päähuivia koristaa tekokukat ja kaulassa keikkuu nappihelmet.
Pihanvartija saa joka kevät käteensä kukkapurkin. Tällä kertaa se on virkkaamalla päällystetty jogurttipurkki, johon tuikattiin keväällä ruusupapua siihenkin.
Pihanvartijalla voisi olla myös samettiruusukengät jalassaan, mutta oikeasti sen jalkaan ei voi kenkiä pujottaa.
Olen varma, että valoisassa kesäyössä pihanvartijalla on tapana ummistaa silmänsä ja siirtyä mielikuvitusmatkalle puutarhaan, jossa on laajoja muhkeita kukkaistutuksia ja miljoona erilaista perennaa. Silmät aukaistessaan häntä ympäröi kuitenkin vaatimaton todellisuus - kurpitsat, porkkanat ja herneet kasvulaatikoissaan... raparperipuskat ja mustaherukkapensaat...
Lettuliiterin kaiteella ilahduttaa kuitenkin tämä ruukku, josta nousee herkkä kukkalajitelma. Se on pulpahtanut siemenistä, jotka kanadalainen kirjeenvaihtokaverini June oli ravistellut omalta kukkaniityltään ja lähettänyt ne minulle. Uskon, että myös pihanvartija jännitti alkukesästä millaista lajiketta sieltä nousee...
1 kommentti:
Kylläpä on kaunis pihanvartija.
Lähetä kommentti