Tyttö aloitti kutomaan mattoa, kun sälekahtimen takaa näkyi alkukesän vastamöyhitty kukkapenkki, jossa ensimmäisiä nuppuja odoteltiin aukeavan.
Äiti lopetteli maton muutamaa kuukautta myöhemmin, kun sälekahtimen taakse oli ilmestynyt rustiikki minikasvihuone, jossa tuikkii kylmyyttä kestävä talvikukka-asetelma.
Tytön ja äidin raidat näyttävät käyvän hyvin yksiin.
Hyvää Pyhäinpäivää!
2 kommenttia:
Voi miten söpö! Ihanat hempeät sävyt, tykkään!
Ihana matto! Ja muutenkin teillä on kaunista. Värikästä. Tykkään kovasti! :)
Lähetä kommentti