Suunnittelin laittavani meidän pianokaunokaisen myyntiin, koska se soi meillä enää hyvin harvoin - aivan liian harvoin. Mutta joku sitten käänsi pääni toiseen suuntaan. Joten sen sijaan, että laittaisin sen myyntiin, uudistin sen jakkaran. Värit valitsin tietenkin huoneen muuhun sisustukseen sopivaksi. Keltainen on edelleen hyvä väri.
Virkatessa vilkuilin pikkuista pyöryläliinaani, jonka joskus virkkasin oman pään mukaan. Tosin sitten loppui valkoinen lanka, ja viimeiset kerrokset oli sitten sävellettävä keltaisella.
Kaunishan siitä tuli ihan väkisin.
Jospa pianokaunokainen yllättäisi nyt ja innostuisi tästä kiitokseksi musisoimaan muutaman kesäillan valssin meille ihan itsekseen!
5 kommenttia:
Söpö tuo jakkara kaikkine koristeineen, vaikka pianoa ei olisikaan!
Hih, kesäillan valssi soi aikoinaan yläkerran naapuristamme huonojen eristeiden ansiosta niin hermostuttavasti "eikun..." "oho, eikun ..." jne. että isäni ei vieläkään siedä sitä (sinänsä kaunista!) laulua korvissaan ;) - asiasta toiseen: sinun jakkaran päällisesi on kaunis!
Ingi - alkuperäinen samettikangas on jo vähän kulahtaneen näköinen ja siinä olikin joskus oranssinvärinen turkispäällinen, mutta kun pianon paikka vaihtui, niin se lähti ja siitä lähtien jakkara on odottanut uutta päällistä.
Sinisukka - hauska muisto sinulla! Kiitos, kun jaoit sen meille. Onneksi silloin harvoin, kun meillä tytär tai pikkuminiä soittavat, niin soitto on sulavaa ja kaunista kuunnella.
Ihana tuo jakkaran uusi päällinen.
Kiitos.
Lähetä kommentti