tykätään

Hupsista, olin melkein unohtaa. Jokkemaasta heitettiin blogiini jokin aika sitten tällainen huomionosoitus. Oi, miten mieltä lämmittävää. Tosin taisin olla varmaan se viimeinen bloggariparka, joka tällaisen sai, ja Jokke näppäränä naisena halusi korjata tilanteen ja saada minut hymyilemään.

Koska kaikki muut tässä blogistania-maailmassa ovat jo saaneet varmaan tämän plakaatin blogiinsa, niin pidän sen ihka omanani enkä laita kiertoon. Noh, karlotar on kyllä aloittanut vast`ikään menestyksekkään blogiuransa ja hänet voisi tietty säikäyttää.  Ja se tunnustus olisi samalla myös hänen avokilleen, joka sattumoisin on isoveikkani… joka osaa loihtia puusta mitä vain. Vaikka iiiiison purjeveneen. Eikun lasikuidusta ja puusta. Siis purjeveneen, joka tuossa kuvassa näkyy.

Haluaisin kertoa myös pik.ku siskolleni, että tykkään. Mutta koska hän ei jaksanut noteerata edellistäkään, niin enpä heitä hänelle enää tykkää-viestejä, pyh. 

Niin, rakas pik.kusisko, kohta soitat ja kysyt, että ihanko totta?… minkä tunnustustuksen, hei minkä? :)

Ja haluaisin antaa tämän tunnustuksen myös äidilleni, jolla näyttää aina olevan menossa joko sukka- tai tumppumaraton. Joskus olen viritellyt niitä pihatuijaan ja kuvannut kaikki senhetkiset valmiit.

Ja tunnustus myös isälleni, joka puolestaan nikkaroi kuin mestari, vaikka viehättävän talon tai mökin tai halkovajan. Puhumattakaan niissä olevista kauniista yksityiskohdista, kuten vaikkapa mökin uusista katajaisista seinäkoukuista uudessa ylätuvassamme.

Mutta, että minä voisin myöntää tämän tunnustuksen vanhemmilleni, niin heidän tulisi ensin aloittaa bloggaaminen. Öööö… tiedän, etteivät he sentään siihen ryhdy!