Tämän kaulanauhan tekeminen lähti liikkeelle tavallaan uteliaisuudesta. Ihan vain heittäytymällä tekemiseen... Nähdäkseni mitä tapahtuu, kun ottaa rikki menneestä hienostuneesta kaulakorusta isot rinkulat ja helmet talteen, koska edellisellä omistajalla helmien välinen nahkanauha oli jostakin kohti mennyt poikki.
Minä en tahtonut omasta versiostani hienostunutta enkä sievää. Mielluummin rouheeta ja epätavallista. Niinpä päädyin virkkaamaan... ja laittamaan rinkulan sinne ja helmen tänne.
Tämä yhdeltä istumalta valmistunut pitkä hilavitkutin käy kieputettavaksi kaulaan erityisesti tämän neulehihattimen kanssa. Tai oikeastaan käytettäväksi vain ja ainoastaan sen kanssa, koska virkkauslanka (tai oikeastaan toinen niistä) sattui epähuomiossa olemaan vähän liian rouheaa lankaa. Suorastaan karheaa, ettei tuota roikaletta pitäisi ihon kanssa kosketuksessa kovanahkainen erkkikään. Saati sitten herkkähipiäinen nainen nimeltä eija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti