ompelupajan inspiroimana

Ompelukoneen kuvio-ompeleet ovat tungeksineet päässäni nyt muutaman päivän ajan. Itse asiassa siitä lähtien, kun kädentaitomessuilla Hgissä istahdin ompelupajaan Husqvarnan osastolla. Pajassa pääsi kaasuttelemaan valkoiseen kangassuikaleeseen erilaisia kuvio-ompeleita mielin määrin. 

Tänään kuvio-ompeleet tulivat toteutukseen mukaan, kun ompeluhuoneen kaappeja järjestellessäni innostuin uudistamaan jostakin putkahtaneen neonvihreän mainosavainnauhan omannäköisekseni. Uusi avainnauha tuleekin tarpeeseen.

Ensin piilotin keltaisella vinonauhalla mainostekstin. Vinonauha kiinnittyi kapella pinkillä siksakilla. Ja keskelle valitsin kukkaompeleen.

se sellainen värkki

Ettei nyt ihan pääsisi unohtumaan, että mikä se on se värkki, jonka töpseli tuikataan seinään kiinni... jonka pöydän alla olevaa poljinta poljetaan.... ja jonka paininjalan alle laitetaan kangasta...ja josta poljettaessa kuuluu hurinaa, niin piti tehdä sillä edes jotain. Surruutella vaikka päärmeet pajusta ja poppanasta kudottuun pannunaluseen, joka keskeneräisenä lojui jossakin laatikossa meillä töissä. Sinne sen sitten vein takaisin. Kahvihuoneeseen. 

risujen kanssa

Tämä keväisen lämmin ilta kului koivunrisujen kanssa seurustellessa.

iloinen tavara (3)

Iiik- miten ihanat vetoketjun lukoista tehdyt korvikset lähtivät tänään mukaani Hyvän Mielen Messuilta (Lapinlahdella). Tekijänä TziP.

tessellating birds (2)

Tämä on vihdoinkin valmis! Kymmenisen vuotta sitten tilkkukurssilla aloitettu Tessellating Birds -tilkkutyö on viimeistelty tyynyksi olkkariin. 

Lintukuvio on ommeltu pienistä tilkuista niin, että molemmin puolin katsottuna tulee sama linnun muoto. Molempien nokka on taiteltu keltaisesta neliöstä. Silmiksi pistelin pienet napit. 

Se näyttää vähän hassun suurikokoiselta sohvalla, mutta käyttömukavuutta  on jo muutaman päivän ajan testattu ja hyväksi todettu. Ja silmäkin vihdoin tottunut sen suureen kokoon.

vaaleanpunainen pilvenhattara

Tämä vaaleanpunainen katosverho oli pikkuprinsessan huoneessa aikoinaan. Kertoi pikkutytön äiti, joka oli pitämässä naapurien kanssa pihakirppistä. Minä tarrasin tähän vaaleanpunaiseen ihanuuteen ahnaasti kiinni ja myttäsin sen omaan kainalooni ja kysyin, että mitä maksaa ja samalla myhäilin itsekseni, ettei höpö, höpö, tarvitse olla pikkuprinsessa ihastuakseen tuollaiseen.

Se oli aluksi keltaisen nojatuolin yllä olkkarissa, mutta kun nojatuoli lähti muualle, verkko siirtyi petini yläpuolelle vangitsemaan katseeni heti, kun aamulla avaan silmäni. Se on kuin romanttinen pilvenhattara, joka toivottaa ensimmäisenä hilpeästi hyvää huomenta. 

Somisteena siinä on roikkumassa kukkanauhat, ompelua viime kesältä.

joskus idea odotuttaa

Olin jo uudistanut tämän pöytälampun keltaisen jalan, mutta myös sen perustavan laatuinen varjostin odotti uutta ilmettä. Ehkä vain siksi, että tällä täti-ihmisellä on mitä ilmeisemmin sellainen kromosomi, että lähes kaikkeen kirpparilta haalittuun massatuotteeseen on usein pyrittävä saamaan persoonallisempaa ilmettä.

Lähtökohtana pidin sitä, että käyttämäni materiaali ja tekniikka eivät saa vähentää varjostimen valonläpäisykykyä. Valon on päästävä läpi ihan yhtä kuulaasti kuin alkuperäisessä. Välillä suunnittelin päällystäväni varjostimen vaalean herkällä pitsineuleella, välillä käyttäväni siihen serviettitekniikkaa. Mikään ei tuntunut juuri siltä, mitä hain. Valon läpäisevyys, herkkyys, vaaleus.... No, joskus ideat vain yksinkertaisesti odotuttavat, eikä se haittaa, kun on kyseessä oma koti ja omat tavarat. Vierähti kuukausi, vierähti puoli vuotta, ehkä melkein vuosi.

Mutta nyt kuluneena viikonloppuna ajatus sen uudesta ilmeestä kävi taas mielessä ja sitten se yht´äkkiä tuli. Se IDEA! Ja se oli paperilanka. Ohut paperilanka. Ja ne kukkaset, joita tehtiin ihan ensimmäisenä silloin, kun paperinarut markkinoille saapuivat. 90-luvun lopulla tai jotain.

Niinpä pätkin kaappien kätköistä löytynyttä vanhaa paperilankaa pikkupätkiksi ja availin ne kukan terälehdiksi. Kolme kappaletta aina ristikkäin yhteen ja kuumaliimapistoolilla keskeltä kiinni varjostimen pintaan.



Ja lopputulos on... valon läpäisevä, herkkä, vaalea. Aivan kuten oli tarkoituskin.

maalattu takki

Valkoisesta, kirpparilta hankitusta puuvillatakista tuli rennon maalailun jälkeen paljon henkilökohtaisempi ja ainutlaatuisempi.

Olen tyttö, joka on aina vaeltanut oranssin ja punaisen ympäröimänä, vaikka välillä sitä yrittää jopa vältellä mieltymyksiään. Tällä kertaa en taaskaan mahtanut sille mitään, että värejä valitessa ajauduin ihan väkisin lempiväreihin, vaikka tarkoitus oli hullutella kaikilla vanhoilla kankaanpainantavärien purkinpohjilla, lilalla, vihreällä ja mustalla. Edes hitusen.

Ja sitten kuitenkin, kaikkien punaisten ja oranssien värijämien jälkeen alkoi vain yksinkertaisesti tuntua siltä, että maalaus olikin tässä. Minä mamelo en enää uskaltanut ottaa sitä riskiä, että sössin muilla väreillä jo hauskalta näyttävän kuviopinnan pilalle.

Toivon, että takki päälläni näyttäisin siltä, kuin olisin kävellyt ison nuotion läpi ja tulenlieskat jäisivät hehkumaan ympärilleni. Mielikuvilla takin saa kipinöimään ja leiskumaan.

Tiedän jo, ettei tämän vaatteen kohdalla tule toteutumaan ”uudistettu, mutta  jää kaappiin”-vaihe.

 Rikki ollut vetoketju vaihtui fimo-massasta tehtyihin nappeihin.

ruusuliina

Keittiöön, lisää, enemmän, vielä.

Pajuliina. Paperinen kattausliina. Poppanaliinoja. Pöytätabletteja. Ja myös tämä.

Viime kuukausina tätä kyökkirouvaa on ilmiselvästi riivannut riittämättömyyden tunne siitä, ettei meidän ruokapöydälle ole tarpeeksi liinoja

Kierrätysmateriaalina ruusuhuivi.

Sen vuoksi oli tehtävä taas yksi. Ompelin sen ruusuisesta kirpparihuivista, jonka tueksi silitin tukikankaan ja vuorin. Ja keskelle liinaa tuli vapaata konetikkausta yhdistämään nämä kolme kerrosta yhteen. Vapaa tikkaus näyttää tässä todella vapaalta ja sen ompeleminen oli hauskaa. Pitäisi käyttää tuotakin tikkaustekniikkaa useammin. Tekemällä oppisi siinäkin paremmaksi.

vanha piha ja messuenergiaa

Veimme eilen bussilastillisen käsityöharrastajia ja käsityön ystäviä Jyväskylään. Kotimaisen designin ja käsityöosaamisen äärelle. (Meillä tarkoitan tässä Taito Ylä-Savoa.)

Ensin oli mahdollisuus käydä kuulemassa Toivolan Vanhan Pihan entisestä elämästä ja hurmaantua sen käsityöläisten pikkubutiikkien tarjonnasta.

Titityyn sisäänkäynti

Ja sieltä sitten Paviljonkiin ja levittäytymään kädentaitomessuille...

Oli hyvä huomata, että kädentaitomessujen osastomeren aalloilla ja kokeneiden konkareiden joukossa keinuu myös jokunen uusi yrittäjä uudenlaisten omaperäisten tuotteidensa kanssa. Tällä kertaa yksi sellainen oli mm. petäjävetinen Kipriikka. Sain luvan ottaa osastosta muutaman kuvan.

Kipriikan blogista voit lukea millä tavoin yrittäjä Riikka Koponen näihin  messuihin valmistautui. Pistäydypä myös hänen  nettikaupassaan. Uudelle yrittäjälle messut ovat hyvä kanava esitellä osaamistaan ja aistia minkälaisiksi asiakkaat kokevat tuotetarjonnan ja hinnoittelun.  Toivotan Kipriikalle ja muille vastaaville onnea ja menestystä!

jos ei ole muuta

Jos ei ole muuta tekemistä, voi aina penkoa työhuoneen kaappeja ja ihmetellä keskeneräisiä... 

tilkkuoksia

Meillä on pientä pintaremonttia meneillään ompeluhuoneessa. Kalusteiden ovet vaihtuvat valkoisiksi ja seinät muuttuvat pian uudenvärisiksi. Tosin se uusi väri vaihtuu joka päivä. Etsiskelen seiniin väriä, jonka luulen tietäväni, mutten varmasti tiedä tiedänkö vai luulenko vain tietäväni...Vain yksi väri, mutta aivojen vasemmassa puoliskossa sauhuaa.

Pienen pintaremontin takia oli otettava kaikki seinältä pois. Myös verhotanko ja siihen kiinnitetyt tilkkuoksat, jotka toimittivat ainakin pari vuotta verhokapan virkaa. En kuitenkaan heittänyt tilkkuoksia vielä menemään, vaan leikkasin ne lyhyemmiksi ja asettelin maljakkoon. 

Sopivan leikkisää maljakkoa tälle iloisenkirjavalle puskalle ei ollut, joten tuikkasin maljakon aiemmin ompelemani resoriputken sisään.

Tilkkuoksat ovat pajunvitsoja, joihin olen kiinnittänyt ruskealla kukkateipillä lehden muotoisia tilkkuja. Sain niistä silloin joskus ryhdikkäämpiä, kun silitin kankaat kaksinkertaisiksi liimaharson avulla. Jos nyt valitsisin kankaita tilkkulehtien silittämiseen ja leikkaamiseen, pidättäytyisin energisissä puhtaissa väreissä.

Piristäköön keittiön puolella nyt vähän aikaa. Tuoreen kukkakimpun sijaan.

pääsiäisenä yhdessä

Pääsiäislauantai Saimaalla. Kalaa pilkittiin yhdessä ja erikseen.Yhteensä yli 12 kiloa.

Pääsiäisilta Saimaalla. Maisema kuin postikortti. 

Mutta mökissä puhutaan ja nauretaan. Yhdessä ja erikseen. Yhteensä monta tuntia.

Olipa yhdessä mukavaa!