Silloin tuli mieleeni tämä iso, värikäs kerä, jonka olin kuvannut muutama viikko sitten Oulun taidemuseon kesänäyttelyssä. Se on nimittäin juuri sellainen kerä; pelkkää ketju-silmukka-ketjua kerittynä kerälle. Hauska.
Tämä yhteisötaideprojekti lienee vapauttanut jokaisesta ikäihmisestä löytyvän taiteilijan. Näyttelyn leikkimielisten tekstiiliteosten ääreen pysähtyessä katsoja melkein kuuli mummojen ja pappojen iloiset hihittelyt ja hohottelut, kun töiden osia yhdessä oli pala palalta suunniteltu, ommeltu, virkattu, pujoteltu, liimattu. Väriä säästämättä.
Kun joskus tulevaisuudessa kävelen kumarassa, enkä muista enää miten ompelen uuden mekon, niin haluan osallistua tällaiseen ikäihmisten yhteisötaideprojektiin. Silloin päästän vanhat villit ideani valloilleen ja nostan viimeiset luovuuden rippeet onnellisesti ihoni pintaan. Ja olen loppuelämäni ajan enemmän kuin onnellinen!
2 kommenttia:
Mikä ihana keinutuoli, tuo jos mikä herätää istujassa ajatuksia, tunteita ja muistoja.
Ai että miten mainio näyttely!!! Olisinpa pääsyt...
Lähetä kommentti