maalattu takki

Valkoisesta, kirpparilta hankitusta puuvillatakista tuli rennon maalailun jälkeen paljon henkilökohtaisempi ja ainutlaatuisempi.

Olen tyttö, joka on aina vaeltanut oranssin ja punaisen ympäröimänä, vaikka välillä sitä yrittää jopa vältellä mieltymyksiään. Tällä kertaa en taaskaan mahtanut sille mitään, että värejä valitessa ajauduin ihan väkisin lempiväreihin, vaikka tarkoitus oli hullutella kaikilla vanhoilla kankaanpainantavärien purkinpohjilla, lilalla, vihreällä ja mustalla. Edes hitusen.

Ja sitten kuitenkin, kaikkien punaisten ja oranssien värijämien jälkeen alkoi vain yksinkertaisesti tuntua siltä, että maalaus olikin tässä. Minä mamelo en enää uskaltanut ottaa sitä riskiä, että sössin muilla väreillä jo hauskalta näyttävän kuviopinnan pilalle.

Toivon, että takki päälläni näyttäisin siltä, kuin olisin kävellyt ison nuotion läpi ja tulenlieskat jäisivät hehkumaan ympärilleni. Mielikuvilla takin saa kipinöimään ja leiskumaan.

Tiedän jo, ettei tämän vaatteen kohdalla tule toteutumaan ”uudistettu, mutta  jää kaappiin”-vaihe.

 Rikki ollut vetoketju vaihtui fimo-massasta tehtyihin nappeihin.