lisäksi kukkia

Neulotuilla ja huovutetuilla patakintailla ei näpi pala!

Sonkajärven käsityökeskuksen loppuunmyynnistä hankittu tummansininen pari. Ennen käyttöönottoa koristelin ne virkatuilla jämäkukilla, joita oli jäänyt yli tämän neuleen kukkapuusta.

*******

mukavasti kotioloissa

Kuka kotivaatteissaan muistaa sellaiset sanat kuin muodikkuus, trendikkyys ja kausivärit? En minä ainakaan! Tuskin muulloinkaan.

Joskus olen mielikuvissani jo tuominnut tämän omatekoisen, 1970-luvun kaavalla ommellun maksimekon kirpparille myyntiin. Tällaisena koleana kesäviikkona olen iloinen siitä, etten ole koskaan tehnyt niin. Sillä suloisen pehmeään flanelliin sujahtaminen tuo ihanaa lämpöä ja mukavuutta ympärille, kun ulkona uhkaa kaikki kesäkasvit tappava halla ja talot kaatava hirmumyrsky, pah!

Raparperisavotassa olen viime aikoina ollut. Hyvää mehua on keitetty enemmän kuin yksi mehumaijallinen.

saksankurjenmiekka matto

Kudoin mattoa ja kuuntelin Puhelinlangat laulaa ja Entisten nuorten sävellahjaa. 

Solmin maton päät ja seurasin MM-futista, Saksa - Portugal.

Maton nimeksi tuli saksankurjenmiekka.

ruukkupaju nyt

Pajupuu, jonka väänsin kokoon huhtikuussa, voi tänä päivänä ruukussaan oikein hyvin.  

En ole muotoillut pusikoitunutta latvusta mitenkään,
mutta runkoon ilmestyvät pikkuiset vauvaoksat napsin aina pois.

ymmärränkö vai en

 

Kuukausi on kulunut siitä, kun ostin Türin kukkamarkkinoilta Virosta matkatuliaisiksi... kukkia? Ei ei ei, vaan ihan jotain muuta... VIRKATUN PIKKUPUSSUKAN. Keltaisen pikkupussukan, johon sokaistuin yhdessä käsityöteltassa, koska pussukka näytti loistavan kilpaa helteisen auringon kanssa. Lisäksi huomasin sen olevan niin tavattoman mielenkiintoista pintastukstuuria. Jotenkin suomumaista. 

Ei haitannut yhtään, vaikka kännykkäpussiksi se oli hieman liian lyhyt.  Kotiin päästyäni virkkasin siihen jämälangoilla muutaman kerroksen lisää.

Tätä pussukkaa ja virkkaustekniikkaa olen näyttänyt nyt monelle käsitöihin kallellaan olevalle naiselle ja jokainen on ehdottanut oman versionsa miten sitä virkataan. Olen itsekin tutkinut, ihmetellyt ja venyttänyt sitä ymmärtääkseni miten. 

Nyt tänään tuli silmieni verkkokalvoille merkittävä näky; krokotiilihuivi SK lehdessä 9/2012. Tekniikan täytyy olla sama. Ohje sanoo "Krokotiilipintaa virkataan siten, että joka toisella kerroksella tehdään suomuja, joka toisella pohjaruudutusta, jonka ympärille suomut virkataan". 

Pussukassa jokaiseen suomuun on vielä virkattu pieni helmi.

Hei, tätä on kokeiltava. Ihan vaikka vain uteliaisuuttaan.

vihreä ja turkoosi

Nanson vihreä pitkähihainen teeppari oli kauan kasassa ”tarttis tehdä jotain”. Se oli liian niukka minun alleilleni. Uutena joskus ostettu, mutta hätiköiden. Päätin vihdoinkin ottaa niskalenkin siitä; lisäsin hihoihin raitatrikoosuikaleet ja pläjäytin rintamukseen vielä yhden pitsiliinan Pärnun matkatuliaisista. 

Se oli sitten siinä.

Mutta koska olin vauhtiin päässyt, niin huomasin hypelöiväni sakset kädessä myös turkoosia trikoota. Luottokaavaa käyttäen tykitin siitä sitten toisen. Hihoja pidensin marimekon raitapaloilla, jota oli tuossa värissä vain sen verran, että hihansuihin riitti.

OK, tuon pinkin hameen olen blogimerkintöjen mukaan ommellut viime tammikuussa.

Tekemisen ja onnistumisen kokemukset nostattavat itsetuntoa. Ah, kyllä on olo taas kuin pilvessä!