Tämä postauksen iloinen tavara on mieheni varhaismurkkuiässä tekemä koulutyö, kynttilälampetti. Satuin joskus anopilleni mainitsemaan, että olin etsimässä kirppareilta kotitekoista, raskaannäköistä kynttilälampettia lettuliiterimme kattoon roikkumaan. Mistään en kuitenkaan ollut sellaista onnistunut löytämään. Kas siihen anoppi sitten yllättäen vastaamaan, että hän sanoi epäilevänsä sellaisen vanhan löytyvän jostakin heidän omista varastoistaan ja oikein mieheni kouluaikainen tekele. Ja sellainen sitten myös lopulta löytyi!
Lampetti oli pienempi kuin oletin, mutta pienehkö ei tässä tarkoita samaa kuin merkityksetön. Siitä saa kivan kosketuksen menneeseen koulukäsityökulttuuriin ja ujon rauhallisen (oletus!) pojan huolellisiin hitsaus- ja kuparinpakotustaitoihin.
Lampetti on nyt roikkunut aikansa milloin missäkin. Kesäisin lettuliiterissä, talvisin verannalla ja viime joulun alla siirsin sen roikkumaan olkkarin kattoon.
Ja siinä se on vieläkin....
Se toimii pikkusiskona isolle kattokruunulle samassa huoneessa...
1 kommentti:
Kylläpä on hieno lampetti!
Lähetä kommentti