sunnuntai 14. lokakuuta 2012

tahtoo, tahtoo






Nyt käynnistyi uusi suunta elämässä; ostin kirjan kehräyksestä. Aiemmin kesällä olin hankkinut jo erään käsityöläisen myyntipöydästä värttinän, vaikka tiedetään, tiedetään, että se on itsekin helppo valmistaa.

Joka tapauksessa, nämä tavarat ovat nyt muistuttamassa tavoitteesta ja luomassa turvallisuuden tunnetta siitä, että valittu suunta on käsin kosketeltava ja muille näytettävissä. Olen kohta (?) kehrääjä… värttinän tai rukin pyörittäjä!

Kun olen jostakin saanut hankittua vanhan rukin, niin sen jälkeen julistan koko maailmalle, että uusi elämä on alkanut!

Enää ei sitten puutu muuta kuin taito kehrätä!

Mutta sehän ei ole niin tärkeää. Tärkeintä on tieto siitä, että ko. tavarat ovat hallussani siltä varalta, että jonakin päivänä joku opastaa miten sitä tehdään! Huomaan, että opastukseksi ei ole riittänyt vain se, että olen seurannut vast`ikään silmät selällään työnäytöksiä niin Suomen maatalousmuseossa Sarka-Sunnuntaina (kuvat yllä) Loimaalla kuin eilen Oulun kädentaitomessuilla. 

Ja huom: vielä pitää muistuttaa itselleni, että sitä rukkia ei siis vielä minulla ole. Niinpä julistettakoon, että vanhan rukin etsintä alkaa NYT! Tietäisikö joku? Jätä halutessasi vinkki nattiratti@wippies. Voisin tarjota siitä hyvästä vaikka omassa pihapuussa kasvaneen omenan!


4 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Olen lainannut kirjastosta tuota kehruukirjaa, ja se on mielenkiintoinen. Värttinä löytyy minultakin, ja olen käynyt lyhyen kurssinkin sen tiimoilta, mutta kas, kun aika ei tahdo kaikkeen tekemiseen riittää. Joskus vielä hankin sen rukin myös...

Ihania juttuja olet taas esitellyt, innostun todella aikaansaannoksistasi! Kirjansidonta, punotut korit, hame... mielenkiintoista! :)

nätti rätti itse kirjoitti...

hei ansku, minkä pituinen semmonen kurssi oli?
Nii-in, kaikkeen ei tahdo aika riittää. Mutta toisaalta taas tällä käsityösaralla on niin mielenkiintoisia uusia juttuja aina nosteessa, että jotenkin sitä aina innostuu, että haluaisi opetella sitä ja tuota ...

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa joskus kehrättyä lankaa ihan vain hivenenjoskus 50-luvulla ja minulla on minulla on nyt se rukki. voisin vaikka lainata nyt ihan ensialkuun. Käypä naapurissa katsastamassa. terveisin Tintti

Ansku kirjoitti...

Mun värttinäkurssi oli vaan yhden päivän mittainen, eikä opettaja ollut kovin ammattitaitoinen, mutta pääsin kuitenkin jyvälle hommasta. Ihkauusi juttu kurssilla oli se, että esim. vanhat ja kuluneet villasukat voi leikellä palasiksi, ja karstata uudeksi lankamateriaaliksi!